Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Aisti ei voi ajatella Sitä suloisuutta, Jota saivat nautiskella Joka hetki uutta. Siinä pullot olvinensa, Siinä lasit, kortit! Tuntui jo kuin aukenisi Paratiisin portit. Miehet iki iloissansa Maistelivat kaljaa, Jopa rati-riemuissansa Joivat veljenmaljaa. Matti soitti, säkkipeli Suloisesti kaikui, Voi kuin hauskaa! "rakas veli" Riemulaulut raikui. Ken ei antais rahojansa Päästäksensä tähän?
Heläyttipä joku »poika huoleton, nuori ja naimaton» iloisen laulunkin, laski sen ilmoille jotta raikui. Kaiku rannoilta kertoi laulun, yhtä uskollisesti kuin muunkin puheen ja airojen loiskeen sekä hankasten kitinän. Vaan matkan eestyessä erkanivat veneet enemmän toisistaan, jotta matkue muodostui pitkäksi jonoksi.
Voimakas laulu raikui minulle vastaan; mutta kovaksi onnekseni näin sadottain ihmisiä seisovan ulkopuolella, jotka samaten kuin minä olivat myöhästyneet ja turhaan näyttivät katoksen alle pyrkivän. Tiesin ennustaa että ihmisten sata vieläpä tuhatmäärin täytyy palata, kun ei enää sijaa ole.
Raikkahasti raikui silloin riemuhuudot sotilain: Sorrettujen huokaukset hukkui riemuun sortajain. Huudot kuullen, kuoleva nous talonpoika istumaan, Kuolon kalme kasvoissansa, pilkan hymy huulillaan. "Riemuitkaatte", niin hän huusi, "rikoksista riemuitkaa: Murrettu on Suomen kansa, sorrettu on Suomenmaa!
Semmoisen hän lauloi ja sitten taas: »Kaakkuri, kaakkuri katolla laulaa, kuohuva koski se aalloilla pauhaa; elä ole kultani ylpeä, sillä nuoruuden aika on hempeä.» Vaan sitten hän laulaa lasketteli pitemmän sotalaulun, hoilasi, jotta raikui järven rannat: »Kesäkuulla lämpimällä, iltapäivällä ihanalla, rituraturaa. Alkoi sota ankara, josta ma tahdon laulella, rituraturaa.
Mä juoksin siis yli vuorten, laksoin, Ja niittyin, kunnasten, minkä jaksoin, Ja raikui huutoni rajaton: Nyt kevät on jo, nyt kevät on! Ja vanha Stiina, mi kevään tullen Keritsi lampaita, virkkoi mullen: Kyll' aika villoja kasvattaa, Ja huimat pojatki parran saa. Hups, syöksin villoihin kuperkeikkaa, Ja Stiina siunaili mointa seikkaa, Mä nousin pörröisnä maailmaan, Mut leuass' ollut ei karvaakaan.
Toveristo toivoo että sinä, joka jo olet kaksi pitkää vuotta urhoollisesti taistellut ja ponnistellut otsasi hiessä kolmannella luokalla, pysyt yhä edelleen samalla kestäväisyydellä ja samalla innolla koetat murtaa vastuksia. Eläköön! Pojat tarttuivat kiinni Ralleen ja hän lensi korkealle ja kovasti raikui eläköön. Ralle kiitti puhujaa sydämellisesti puheesta.
Lauvantai-iltana näet vasta tulivat joen alle juuri kun tukkilaisten huuto »kello soi!» levisi pitkin jokivartta, kulki mies mieheltä ja raikui metsä sen kulkiessa. »Tukkipoika se lautallansa, se on hyvin sorja. Hei juu ma laulan vaan, se on hyvin sorja! Eipä hänen tarvitse olla talonpojan orja. Heijuu ma laulan vaan, talonpojan orja.»
Miksi ette? Minä näytän sen sinulle. Tuskin oli Matti päättänyt lauseensa, kun torven raikuna tyynessä ilta-ilmassa kaikui Pohjalammin torpasta päin. Olihan se kuin juhlasoitto juhannusiltana Tapiolan korkeassa salissa; ja siihen soittoon vastasi hongisto, vastasi kumea kuusisto, vastasi vuoret ja Tapiolan väki. Yltympäri kaikui ja raikui kolmisävelinen toitotus takamaan metsässä.
Sen perästä alkoi hän viuluaan viritellä ja kotvasen perästä raikui ilmoille korea polkka. Kun tanssimiehet olivat parhaassa touhussaan, lähestyi heitä Syrjälän isäntä, seurassaan moniaita muita miehiä. He olivat menossa seuroihin, jotka olivat eräässä mökissä toisella puolen järveä. Nuorikot eivät heitä huomanneet, ennenkuin tulijat olivat aivan lähellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät