Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
SELMA. Kumma kyllä? RAHIKKA. Niin, sillä luulen, että jos minä olisin viekoitukseen joutunut, olisin yhtä vähän kuin kukaan muukaan säilynyt. Mutta älkäämme siitä enää puhuko. Tiedäthän sinä nyt entisyyteni. Sinussa löysin kaipaamani puhtaan kuvan, joka karkoitti painajaiseni, sinusta sain ystävän, joka voit sieluni uuteen eloon herättää. RAHIKKA. No tulkoon sitten! Harmittaa tuollainen!
RAHIKKA. Olen etsinyt sinua kaikkialta, mutta turhaan tähän asti. Miksi hylkäsit sinä minut niin äkkiä, niin odottamatta? Et sanaakaan selitykseksi, et sanaakaan jää hyväisiksi. SELMA. Mitä tahdot sinä? RAHIKKA. Mitäkö minä tahdon? SELMA. Välimme on kuitti. RAHIKKA. Mutta miksikä? Selitähän. SELMA. Mitä selitystä sinä vielä kaipaat. RAHIKKA. Selma. Miksi kohtelet sinä minua tällä tavoin?
RAHIKKA. Minä annan teille kaikki mitä vaan voin hankkia. Toimitan hänelle sitten palveluspaikan. NIILO. Turhaa vaivaa! Ei hän suostu kumminkaan. RAHIKKA. Minä saan hänet taipumaan. Katsokaa, eikö hän tuossa tulekin ? NIILO. Hän se on. RAHIKKA. Väistykää. Minä tahdon yksin häntä puhutella. Tyttö parka! XII:s KOHTAUS. RAHIKKA. Selma! SELMA. Hän!
Me naiset olemme toista lajia, minä epäilen, kuvittelen mielessäni kaikenlaista, olen epävarma, häilyväinen. Voi! Joku Etkö kuullut? Ei se tainnut sentään kukaan olla! RAHIKKA. Jospa voisimme vaan naimisiin pikemmin mennä, mutta kun minun tuloni tuskin vaatteisin riittävät. SELMA. Ja minulla on vielä vähemmän Mutta rukoilkaamme taivaalliselta isältämme apua RAHIKKA. Niin, tee se.
RAHIKKA. Kaukonen, te ette enää tunne minua, mutta jos luotatte rehellisen suomalaisen puheesen, niin älkää uskoko vähintäkään pahaa tyttärestänne. NIILO. Puhukaa. RAHIKKA. Me olemme lapsuuden ystäviä. Kävimme yhdessä kansakoulua ja kulimme usein yhdessä kotiin kun vielä asuitte Kruununhaassa. Minä muutin sitten maalle, enkä ole Selmaa sen koommin nähnyt.
Ennenkuin ennätin ajatellakaan, olimme jo Mutta oliko se sentään oikein tehty? Niin pian! Sanoihan äitini, ettei miehiin saa aina luottaa Ei. ei, Rahikka on rehellinen. Sen näin heti hänen silmistään. Ja tunnenhan hänet jo lapsuudestani. Mutta olisikohan äitini kuitenkaan sallinut Voi, voi, minä tulen rauhattomaksi.
Jos sinä vaan koetukseen tahdoit minua panna; niin sinä rakastit minua, mutta jos sinä rakastit, on mahdotonta, että olisit sallinut SELMA. Rahikka, Pekka! Nyt sinut tunnen! Sinä olet parempi, paljon parempi kaikkia noita muita. Ethän usko minua saastaiseksi! RAHIKKA. Vaikka nyt itse sanoisit, sitä en usko. Niin minä olen puhdas. Kun sinä sen uskot, täytyy minun olla.
SELMA. Miksi tulet sinä kumminkin luokseni, vaikka tiedät, etten ole kumminkaan enää sinun entinen Selmasi? RAHIKKA. Miksikö? Siksi, siksi, että luontoni, sisällinen ääni minua käskee, siksi että en kumminkaan voi sinutta olla, siksi, etten voi elää sinutta. SELMA. Mutta kammoathan sinä kumminkin minua, ajatellessasi mitä ihmiset minusta sanovat. RAHIKKA. Ihmiset! Mitä minä ihmisistä.
RAHIKKA. Vaikka kuulin sitten, kuinka teidän oli käynyt, vaikka koko kuukauden olit kadoksissa, sanoi sisällinen ääni minussa: se on mahdotonta, Selma ei sitä ole voinut tehdä. Sitten vasta kun itse sen sanoit, täytyi minun uskoa. SELMA. Kuule nyt selitys! Huomaat että se ääni puhui totta. Meidät vietiin poliisikamariin.
Mutta, tuota, kuinka olette täällä ... ja tällä tavoin ulkona kadulla? SELMA. Me vietämme täällä kaupungin äärimmäisessä reunassa sellaista maalaiselämää. Tulin tähän lukemaan erästä kirjaa, niinkauan kuin hämärältä voi. RAHIKKA. Vai on teidänkin varanne niin vähiksi käyneet. Täällä asutte! RAHIKKA. Saanko käydä tähän istumaan? SELMA. Käykää vaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät