Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Mutta miksi taaskin menit lypsämään äiti, vaikka niin monasti olen pyytänyt sinua jättämään nuo toimet minun haltuuni. En minä pysy iloisena, äiti, ellet anna minun oikein raastaa nuorilla voimillani. MARIA. Voi, rakas lapsi, minua huolettaa sinun liikanainen työnintosi, ja varsinkin tuo yön valvominen, johon sanot kaupungissa niin tottuneesi. HELENA. Jopa nyt jotakin!
Ja siinä väliin kuuluu selvään Viettävä harpunhelke, Kaihosan hurja laulu, Mihin sielu sulaa, mi sielua raastaa, Ja ääni on mulle tuttu.
Korkeinna kaikista muista kumpunsa kunniapuista, myrskyt kun mylvii ja raastaa, puu pyhä oikeuden haastaa, laulaen lain ikikieltä, miettien sankarin mieltä, Päämiehen, min haudalla sorrettu kansa voi vieläkin toivoa vapauttansa. Pystynä kulki hän: tiensä ja määränsä tiesi, kaiutti kansansa oikeutta kuin jalopeura; kunnian soi hälle ystävä kuin vihamiesi, kolme miljoonaa oli sankarin seura.
Päivä päivältä käy hänen tunteensa lämpimämmäksi. Hän ajattelee ainoastaan häntä, hän kaipaa ainoastaan häntä; epäily raastaa häntä. »Kuinka elävästi muistankaan hänen sanansa, jotka kenties heti unohtuivat, kun ne olivat kirvonneet niiltä huulilta, joita ne olivat suudelleet; mutta minä en unohda niitä! Ne luovat mieleeni valoa, sittenkin kun hän jo kokonaan on unhottanut minut.
Se leipään, leipään Luojan juomaan Käytettähön yksistään! Jumalan kiroomahan juomaan Ei uhrattako tähkääkään! Ken moiseen myrkkyyn viljaa raastaa, Sen käsi rampaantukohon! Tuollainen toimi meidän maasta Hävyllä kukistakahan! Ah, pellon parhain anti, vilja, Ihmisten, karjan ihastus, Sä kärsit sanatonna, hiljaa, Kuin mykän rinnan vaivaus.
Miten sinä teitkään, älykäs lapseni? Minä näin rakkauden oikein loistavan hänestä! Pidä häntä nyt kiinni! Vedä yhä tiukemmalle ansaan; ja sitten . Ah, Elina, jos voisimme raastaa hänen rinnastaan tuon valapaton sydämen. Voi minua mitä sanotte!
Siin' oli Riita ja Riehu ja hirveä Turma ja Surma, kietoi kons' elävält' uron vammatun taikk' ehon aivan, kons' elotonta jo vei, jalast' ottaen, pois läpi melskeen; liehui harteillaan punahurmein hohtava vaippa. Kuin elo niiss' ois ollut, niin kävi tuoksina taiston, toinen toiseltaan koki raivoin kaattuja raastaa.
Ja lapset polvi polvelta Onnettomia ovat, Ei pahastaan voi parasta Ja kärsii vaivat kovat. Myös siihen vakuutuksehen On ihmiskunta tullut, Ett' ovat lapset juoppojen Useinkin tylsät, hullut. He kärsii jo kapalossaan Vanhempainsa viinan saastaa; Siks kiljaisevat kivuissaan, Kun taudit repii, raastaa.
»Pois, sa hornanviesti uusin, lintu, paholainen!» huusin, »ulos myrskyyn jälleen lähde, öiseen maahas kamalaan! Ei saa höyhen jäädä tuonne, pois sun valhees joka juonne! Jätä rauhaan tämä huone! patsaan päältä pois nyt vaan! Et saa sydäntäni raastaa, ulos ikkunasta vaan! Korppi huus: »Ei milloinkaan.»
Jumalan, esivallan, lain Juomari halventaapi, Pyhintä pilkkaa, herjaa vain, Valheeksi toden saapi. Jos aiot olla onneton Ajassa ja sen takaa, Niin juo ja ole suruton Ja synnin unta makaa! Ei rikosta niin rietasta, Johon ei viina kestä, Ei onnea, ei autuutta, Jost' ei poijes estä. Viinalla vilja lopun saa, Se kunnian on saasta, Se terveyden teloittaa Ja rakkauden raastaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät