Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Mahdoton siitä oli saada selkoa. "Päästäänhän tästä lepoasennosta. Mirnaa! Turiskaapas nyt, jos on luontoa!" Semmoista sitä kesti, kunnes tuli määräaika lähteä pois harjoituksista. Iltapäivä meni kruunu kapineita jättäessä. Kun sitte omissa vaatteissamme järjestyttiin viimeiseen iltahuutoon, oltiin taas yhtä kirjavia kuin tullessammekin: suutaria, räätäliä, renkiä, talon jälliä, herran heikaletta.
Kuinka saatoinkaan äsken tuota räätäliä sinuksi luulla. TUOVILA. Vaadi nyt hyvitystä, mitä tahdot. IMPI. Minä tyydyn siihen, mitä jo tarjosit. TUOVILA. Minä ymmärrän. IMPI. Vihdoin viimeinkin! Kahdeskymmenes kohtaus. TUOVILA. Hän on jo kokonaan terve. AINA. Kuinka on tämä selitettävä? OLLINEN. Saanko esittää vaimoni ja tohtori tohtori kas kun en muistakaan nimeänne.
Räätäli halveksuu vilpittömästi suutaria ja suutari yhtä vilpittömästi räätäliä; uskollinen pitäjäpatriootti ilkkuu naapuripitäjäläisten erikoisuuksia siinä, missä näiden kieli ja tavat hieman sattuvat poikkeamaan hänen oman pitäjänsä mallikielestä ja mallitavoista.
Tikka oli kylän räätäli ja taitava räätäli olikin, joka osasi ommella napit niin, ett'eivät ratkenneet, kun rehellinen talonpoika oli syönyt kiiskiä sekä puuroa ja pannukakkua päivälliseksi lukukinkerillä. Tikka oli sitä paitsi siivo nuori mies, josta kaikki pitivät, ahkera ja iloinen, tarkka ja raitis: ei voinut parempaa räätäliä toivoakaan.
Häntä suututti: Ymmärtäisiköhän, jos selittäisin, että itken sitä hupsua räätäliä, josta forstmestari varmaan on kertonut yleiseksi nauruksi? Että itken muistellessani, kun tuo mies teki työtä aamusta varhain myöhään yöllä, jokapäiväisenä leipänään puute, ihmisten sydämetön iva ja julma nauru, kun hän pingotti kaikki voimansa toivossa saada toteutetuksi aatteensa.
Isännän piti olla olevinaan hänen isänsä, räätäli, mutta mistä saisi hän hyvän räätälin täällä metsän keskellä? Syyne meni etsimään korkeiden puiden välistä. Silloin näki hän lumikinoksen alla niin sopivan esineen, ettei hän koskaan voinut parempaa räätäliä saada. Se oli kapea, vanha, taittunut ja kaatunut männynkanto, jonka juuret ja haarat törröttivät ilmassa.
Ja hänen rakas puolisonsa seisoi vieressä hurjasti pyöritellen silmiään; hänen hiuksensa olivat piiskana niskassa ja vaahto kihisi hänen suupielissään. »Minä!» parkasi hän käreän kirpeällä äänellä ja tarttui räätäliä takinliepeestä. »Etkö sinä tahdo uskoa, että minä olen 'Hiljaisen rauhan' isäntä, senkin vanha kili?» Nyt meni ukko Swart väliin. »Ansaitseeko tuo nyt toraamista!
Niin pitkälle kuin Olli häntä muisti, oli hänellä aina ollut tuo virhe vaatetuksessa, mikä tuli siitä, että hän käytti halpaa räätäliä ja aina samaa. Olli meni vaatekaapilleen, avasi sen ovet ja otti esille uuden-uutukaisen, lakanaan käärityn, kiiltävän musta-verkaisen vierailutakkinsa.
Katso, sanoi äiti, kun nuo housutkin, jotka viime kesänä tehtiin, ovat nyt jo jääneet noin lyhkäsiksi ja takinhihat eivät uletu kuin puolikyynärpäihin. Hermanni tunsi että nyt olisi sopiva hetki. Sanoi taas lapsen inkkuvalla sävyllä: Minä tarvitsisin uudet vaatteetkin Pääsiäiseksi. Olis mulla kangas, myönsi äiti, kun vain sais räätäliä. Ei niitä nyt saa, kiirehti isä sanomaan.
Yksi katsojista taittoi molemmat jalkansa ja oli kannettava pois, noin kymmenkunta henkilöä sai suurempia tai pienempiä vammoja. Mutta siitä eivät Kalle ja Frits tietäneet mitään. "Se on niinkuin minä sanon", sanoi ukko Witt, "se kuuluu näytelmään. Mutta mistä me nyt saamme takin hänelle? Ei meillä ole aikaa mennä hakemaan mitään räätäliä".
Päivän Sana
Muut Etsivät