Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Pari vuotta myöhemmin oli hän taas tilaisuudessa suoranaisemmin osottamaan, että hän edelleen oli vakuutettuna Librin syyttömyydestä. Rva Libri oli marraskuun 14 p. 1860 jättänyt Napoleonille Panizzin kokoonpaneman ja hänen sekä 28:n Itaalian eduskunnan jäsenen allekirjoittaman anomuskirjan miehensä vapauttamiseksi maanpakolaisuudesta. Sama anomus jätettiin myöskin Ranskan senaattiin. Epäilemättä oli tästä uudesta rynnäköstä jo edeltäkättä sovittu Mériméen kanssa ja varmaankin luotettiin paljo hänen vaikutukseensa niin hyvin senaatissa kuin hovissa, missä Panizzikin muuten oli Mériméen kautta tullut esitellyksi ja päässyt ainakin keisarinnan erityiseen suosioon. Anomuskirjan tarkastamisen jätti senaatti entiselle ministerille, senaattori Louis Bonjeanille, joka siinä esitettyjä syitä ja Ranskan tuomioistuinta kohtaan tehtyjä syytöksiä tyysti tutkittuaan luki ankaran vastauksensa senaatissa 4 p. kesäkuuta 1861. Vasta kuusi päivää sen jälkeen oli Mérimée valmistanut vastauksensa Bonjeanille ja esitti sen senaatille 10 p. kesäkuuta. Tourneuxkin sanoo tästä puheesta, että se oli "très étudié", mutta siitä huolimatta yhtyi senaatti Bonjeanin mielipiteihin, sitten kuin tämä itse ja senaattorit Delangle, Dupin sekä de Royer, joka viime mainittu vielä väitti Librin väärentäneen isänsä kuolintodistuksen päästäkseen Ranskan kansalaiseksi, olivat Mériméetä vastustaneet. Tappiostaan huolimatta pysyi Mérimée yhtä kylmänä kuin tavallisesti, vaikka hän sisällisesti kuohuikin. Tämän näemme nimittäin selvästi hänen kirjeestään "tuntemattomalle" keisarillisesta Fontainebleaun linnasta, minne hän oli heti mainitun istunnon jälkeen matkustanut lohduttautuaksensa: "Je n'ai jamais vu gens si enragés ni si hors de sens que tous les magistrats. Pour ma consolation, je me dis que si, dans vingt ans d'ici, quelque antiquaire fourre son nez dans le Moniteur de cette semaine, il dira qu'il s'est trouvé, en 1861, un philosophe plein de modération et de calme dans une assemblée de jeunes fous. Ce philosophe, c'est moi-même, sans nulle vanité". Ja sitten seuraa lause, jossa v:sta 1852 kytenyt katkeruus lakimiehiä kohtaan puhkeaa täydellisesti ilmi: "Dans ce pays-ci, où l'on prend les magistrats parmi les gens trop bêtes pour gagner leur vie
Kaikki, jotka ovat tämän pienen provansaalilaisen kaupungin nähneet, kuvaavat sen erittäin ihanaksi, rauhalliseksi ja idyllimäiseksi. Noin viisisataa vuotta sitten perustivat munkit lymypaikakseen tämän kauniin kylän melkeinpä meren saarille, joita vastaan loiskivat Välimeren lempeät laineet. "O satis nunquam celebrata tellus! Dulce solamen, requiesque cordis!" laulaa siitä eräs munkki keskiajalla ja vielä innostuneempana huudahtaa toinen: "Dispeream, hic si non semper vivere queam". Kauniit vuorimaisemat maan puolella tarjosivat sopivia kävelypaikkoja ja kaupungin lehtevät, kukkivat puistot viileää kalvetta kesäisen auringon paahtaessa. Tänne "tuoksujen ja kukkien" keskeen pakeni Mérimée omain sanojensa mukaan kuin kissa, joka häveliäisyydestä tai turhamielisyydestä pakenee syrjäiseen soppeen peittääkseen muilta surunsa ja kärsimyksensä. Hänen talouttansa hoiti siellä kaksi vanhaa englantilaista naista, rva Ewers ja nti Lagden, molemmat Mériméen äidin hyviä ystävättäriä, joilla tässä maailmassa ei vanhemmilla päivillään ollutkaan muuta tehtävää kuin vaalia ja palvella "rakasta Prosperia". Bivouac-Napoléon-kadun varrella oli heillä asuntonsa, akkunat merelle päin. "Mes fenêtres donnent sur la mer et je vois les îles de mon lit. Cela est délicieux", kirjoittaa hän "tuntemattomalle". Tänne palasi hän Pariisista joka talveksi pakoon pakkasta ja keuhkoille ilkeää ilmaa. Täällä sai hän kaukana hovielämän pyörteestä ja valtiollisten tapausten kiihoittavista riidoista mielensä mukaan hoidella riutuvaa terveyttään, työskennellä rauhassa, minkä voimat sallivat, ja harjoittaa rakasta maalaustaidettaan, joka oli tuottanut hänelle jo niin monta nautinnon hetkeä. Täällä ottaa hän vielä vanhoilla päivillään oppitunteja ystävänsä taiteilija Grenier'n edessä ja usein nähtiin hänen istuvan meren rannalla päiväpaisteessa sivellin kädessä ja maalaustelineet edessä. "Je fais des paysages tous plus beaux les uns que les autres. Mon ami (Grenier), qui est peintre plus véritable que moi, est dans une perpétuelle admiration de ce pays-ci. Nous passons nos journées
Hänen puhuissansa vilkahti tähti lumipeittoisen huipun päältä näkymään, ainoa jo näkyvä tähti taivaalla, niin puhdas ja heloisa, niin kirkas ja kiiltävä, että se sai kelpo Mateonkin ihastuksesta huudahtamaan: "Que estrella hermosa! que clara y limpia es: No pueda ser estrella mas brillante!" Usein olen Hispanian alhaisemmassa väestössä huomannut tuon herkkyyden luonnon ihanuksiin.
Niinpä kirjoittaa siitä esim. tunnettu arvostelija de Pontmartin, jonka uskonnolliset tunteet muuten olivat niin vastakkaisia Carmenin tekijän käsitteille, seuraavalla ylistelevällä tavalla: "Ce que je ne me lasse pas d'admirer chez M. Mérimée, c'est cet art,
"Sachez, mon tres cher frère, que notre mère nous
Hänen vilkas mielikuvituksensa keksi heti uuden aatteen. Minulla on armo toivottaa onnea teidän majesteetillenne, sanoi hän. Minkä johdosta? Kihlauksenne johdosta Eläintarhan kanssa. Qu'est-ce que c'est? Kas tässä sormus, joka on asettunut teidän majesteettinne jalkain juureen ja joka aina muistuttaa teidän majesteettianne lupauksestanne ennen vuotta 1872.
Tarpeetonta on minun muuten tehdä selkoa kaikista niistä kirjoituksista, joihin tämä Mériméen romaani antoi aihetta ja joissa sitä arvosteltiin. Että niitä todellakin oli kosolta, sen näemme eräästä Beylen kirjeestäkin, jossa hän m.m. sanoo: "Je ne vois que vous en littérature", ja lisää, että "suivant moi, les grands hommes du Globe sont jaloux
"Je m'imagine sanoo hän que quelque critique du XX:e siècle découvrira les livres de Beyle dans le fatras de la littérature du XIX:e, et qu'il leur rendra la justice qu'ils n'ont pas trouvée auprès des contemporains".
Teidän herra poikanne ei ole luotu protestanttisuuden kalpeata päivän valoa, vaan katolisuuden hehkuvaa värikomeutta varten. Polttavat kyyneleet murtautuivat hänen silmistään, hän ei enää pitemmältä voinut hallita itseänsä, hän heittäytyi polvillensa ja tuli katolilaiseksi. Monsieur Thorsen! Sallikaa minun kertoa: "que faire? Yks puku on niin käytettävä kuin toinenkin." Minä olen fatalisti.
Que desire monsieur? kysyi De Forge, kumartaen kohtelijaasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät