Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Ylimysmielinen oli Mérimée sydämmeltään ja tavoiltaan täydellisesti ja, kuten Augustin Filon sattuvasti sanoo "il était plus impérialiste que l'empereur". Se on käsitettävä niin, että hän ei hyväksynyt edes sitä kansanvaltaiseen suuntaan kallistumista, joka Louis Napoleonissa myöhemmin on huomattavissa yhtä vähän kuin hänen vetoamistansa "yleiseen äänestykseen" niin hyvin presidentin vaalissa joulukuun 20 p. v. 1851 kuin "keisarivaalissa" seuraavana vuonna joulukuun 2 päivänä.
Mérimée oli siinäkin vallan napoleonilaisella kannalla, että hän piti kansallisuuskysymystä vuossadan tärkeimpänä pyrintönä, vaikk'ei hän hyväksynytkään niitä keinoja, joita kansallistunto eri maissa käytti hyväkseen tarkoitusperiänsä voittaakseen. "Il est évident que la question des nationalités est
Fsjoravno, nu? TYYNI LEANDER. Ei suinkaan, ei suinkaan... ANTON LEANDER. Meil oli vehe hekke hoones, mine ich habe etwas Kopfschmerz... LEONTJEV. Qu'est ce que c'est donc? TYYNI LEANDER. Il dit' qu'il a eu mal de tête... LEONTJEV. Fenacetin! Minula fenasetin, oodotta, paranda kohta, oodotta, oodotta... Menee kansliahuoneeseen, kaivaa matkalaukustaan: Oodotta, oodotta, kohta, kohta paranda.
Charles Lenormant kiittää teosta niinikään, mutta tekee sitä vastaan sentään seuraavan muistutuksen: "Il y a peut-être dans Les faux Démétrius vingt lignes regrettables, en ce qu'elles montrent chez M. Mérimée un préjugé qui éloigne de la vérité catholique; mais ces lignes sont la garantie du jugement impartial que l'historien a dû porter de la conduite des catholiques en général, et des jésuites en particulier, dans l'entreprise qui remit un moment la Russie aux mains d'un imposteur éclairé entre le règne de deux assassins". Täydentääkseni selontekoani silloisten arvostelijain mielipiteistä, liitän tähän vielä otteita Journal des Débats'nkin arvostelusta: "M. Mérimée, il ne s'amuse pas aux divagations; il n'abuse pas de la philosophie dans l'histoire, pas plus qu'il n'exagère la sentimentalité dans le roman.
Syksyllä 1862 saa hän vihdoinkin eräältä lääkäriltä Pariisissa tietää "anatomiquement et très-clairement la cause de mes maux". "Je croyais avoir le coeur malade; pas du tout, c'est le poumon. Il est vrai que je n'en guérirai jamais; mais il y a moyen de n'en pas souffrir, et c'est beaucoup, si ce n'est le principal".
Päivän Sana
Muut Etsivät