United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eivät ajurien rattaat rätisseet, eivät vierineet raitioteiden vaunut. Syvä hiljaisuus vallitsi kaikkialla. Mutta alhaalta kadulta kuului askeleita. Näkyi sieltä täältä salalyhty välkähtävän. Ketä ne olivat, jotka kulkivat siellä yössä? Mitä siellä tehtiin ja mitä suunniteltiin? Oliko tämä vallankumous? Jos oli, miksi ei raikahtanut ratkaiseva huuto: »Aux armes, citoyens! Formez vos bataillons! »
Ainoa vastoinkäymisensä on vain se, ettei tahdo olla tarpeeksi pilvenhattaroita hänen akvarellejansa varten. Auringon laskut ja kuutamoyöt ovat niin kauniit ja viehkeät, että tämä vanha runouden vihaaja, joka väittää "je n'ai jamais pu mordre aux vers" (Lettres
Yhteistä ei näet oikeastaan ollut koskaan ollutkaan muu kuin halu vastustaa kangistunutta klassillisuutta ja sotia sovinnaisuuden sääntöjä vastaan, kuten Villemain jo v. 1825 oli lausunut: "Le romantisme pratique est une coalition animée d'intérêts divers, mais qui a un bout commun, la guerre aux règles, aux règles de conventions". Minne päin Mériméen kehitys oli käyvä, sen voi arvata, kun tiesi missä määrin Beyle oli häneen vaikuttanut.
"J'ai longtemps causé avec l'empereur, surtout d'histoire ancienne et de César", kirjoittaa hän kerrankin "tuntemattomalle"; niinikään eräässä toisessa kirjeessä: "Avanthier, j'ai dîné aux Tuileries en très petit comité. Sa Majesté m'a parlé beaucoup de César". Mutta pelkkään puhelemiseen ei hänen osuutensa keisarin tutkimukseen suinkaan rajoittunut. Napoleonilla näkyy nimittäin olleen tapana pyytää kaikellaisia kirjallisiakin aputöitä erikoiskysymyksissä, sen näemme Mériméen kirjeistä. "Je lui fais un petit travail sur la religion des Romains et j'insiste sur l'avantage qu'ils avaient de se dire la messe
On tietysti monta poikkeusta siitä, mikä minusta näyttää olevan vallitsevana tuntomerkkinä nousevaan sukupolveen katsoen yhteiskunnassa. Näistä poikkeuksista minä mainitsen ainoastaan erinomaisimmat. Place aux dames, ensimmäisen, jonka mainitsen, on Cecilia Travers. Hän ja hänen isänsä ovat nyt kaupungissa, ja minä tapaan heidät usein.
No niin, hän menee tainnoksiin, ja kuningatar huutaa: Au secours! aux armes! lapseni! lapseni! tai mitä muuta hänen majesteettinsa suvainnee huutaa hiukset hajallaan ja tehden tämän suuren liikkeen, kas näin, juuri niinkuin mademoiselle Duroche tekee "Zenaidessa". Silloin juoksen minä tammen takaa esiin mutta luuleeko Bjelke, että Åberg voi ehtiä ennen minua?
Charles Lenormant kiittää teosta niinikään, mutta tekee sitä vastaan sentään seuraavan muistutuksen: "Il y a peut-être dans Les faux Démétrius vingt lignes regrettables, en ce qu'elles montrent chez M. Mérimée un préjugé qui éloigne de la vérité catholique; mais ces lignes sont la garantie du jugement impartial que l'historien a dû porter de la conduite des catholiques en général, et des jésuites en particulier, dans l'entreprise qui remit un moment la Russie aux mains d'un imposteur éclairé entre le règne de deux assassins". Täydentääkseni selontekoani silloisten arvostelijain mielipiteistä, liitän tähän vielä otteita Journal des Débats'nkin arvostelusta: "M. Mérimée, il ne s'amuse pas aux divagations; il n'abuse pas de la philosophie dans l'histoire, pas plus qu'il n'exagère la sentimentalité dans le roman.