United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yhteistä ei näet oikeastaan ollut koskaan ollutkaan muu kuin halu vastustaa kangistunutta klassillisuutta ja sotia sovinnaisuuden sääntöjä vastaan, kuten Villemain jo v. 1825 oli lausunut: "Le romantisme pratique est une coalition animée d'intérêts divers, mais qui a un bout commun, la guerre aux règles, aux règles de conventions". Minne päin Mériméen kehitys oli käyvä, sen voi arvata, kun tiesi missä määrin Beyle oli häneen vaikuttanut.
Mutta vielä julmempi on teoksen toinen näytelmä, jossa raaka ja intohimoinen isä rakastuu omaan tyttäreensä ja koettaa väkisellä raiskata häntä, vaan saakin surmaniskun oman lapsensa kädestä. Aiheen tähän 16-sataluvulla liikkuvaan espanjalaiseen näytelmäänsä ilmoittaa Mérimée saaneensa eräästä pienestä jutusta, jonka Ustariz kertoo teoksessaan "Uudesta Granadasta". Mutta ei hän kuitenkaan olisi kynään tarttunut, sanoo hän, ellei hän olisi saanut paria kehoituskirjettä, joista toinen muka oli eräältä meriväen kapteenilta, toinen 15-vuotiaalta nuorukaiselta. Kirjeet ovat tietysti Mériméen omaa keksintöä ja käytti hän niitä vain kuten proloogia Clara Gazul'issa saadakseen siten tilaisuuden sopivalla tavalla sanoa ajatuksensa vanhoista romaaneista ja näytelmistä, joista hän turhaan oli etsinyt todellisia ihmisiä ja tunteita. Kapteenin kirjeessä näet luetaan niistä m.m.: "Personnages, sentiments, aventures, tout nous y paraissait faux. Ce n'étaient que princes soi-disant amoureux fous, qui n'osent toucher seulement le bout du doigt de leurs princesses, lorsqu'ils les tiennent