United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ollen monilta muilta toimilta estettynä tarpeellisella tarmolla tutkimustani kiirehtimästä sain vielä kestettäväkseni senkin kolauksen, että eräs ranskalainen kirjailija Augustin Filon, joka persoonallisesti oli tuntenut Mériméen ja saanut useilta hänen ystäviltään lukuisan joukon kirjeitä ja tiedonantoja käytettäväkseen, m.m.
Ja siihen se asia raukesi. Mérirnée sai tosin, kuten Filon sanoo, "un vrai succès, non d'orateur, mais d'homme d'esprit", mutta taiteet ne sillä kertaa jäivät lisäapua vaille. Olen ylempänä jo huomauttanut, ettei Librin juttu ja Mériméen tehtävä siinä päättynyt vuoden 1852 tapahtumiin.
"Certains hommes regardent si bien que regarder leur suffit", sanoo Filon, ja Mériméestä sitä todellakin voi sanoa. Tiheillä matkoillaan Englannissa,
Eiköhän teidän majesteettinne salli minun tehdä tätä lahjatyönä". Filon lisää, että nyt oli keisarin vuoro hymyillä, sillä tämä epäili lahjan vilpittömyyttä; hän ei ollut tottunut saamaan palveluksia ilman palkkioita.
Ylimysmielinen oli Mérimée sydämmeltään ja tavoiltaan täydellisesti ja, kuten Augustin Filon sattuvasti sanoo "il était plus impérialiste que l'empereur". Se on käsitettävä niin, että hän ei hyväksynyt edes sitä kansanvaltaiseen suuntaan kallistumista, joka Louis Napoleonissa myöhemmin on huomattavissa yhtä vähän kuin hänen vetoamistansa "yleiseen äänestykseen" niin hyvin presidentin vaalissa joulukuun 20 p. v. 1851 kuin "keisarivaalissa" seuraavana vuonna joulukuun 2 päivänä.
Mitä jo valmiiksi painettuun alkuosaan taas tulee, on mielestäni riittävää, että erityisenä lisänä julkaisen Filonin kirjasta y.m. saamani uudet tiedot Mériméen elämäkerran alkupuoliskoon samoin kuin ne oikaisutkin, joihin olen nähnyt syytä olevan. Kummastuksekseni huomasin muuten, että Filon on suunnitellut elämäkertansa Mériméestä jotenkin samaan tapaan kuin minä.
Tout le monde, au fond, trouvait la loi détestable mais on ne voulait pas donner un soufflet au Corps législatif, en rejetant pour inconstitutionnalité la loi qu'il avait votée, et on voulait dîner." Tappiolle hän siis tälläkin kertaa jäi, mutta huomauttaa Filon vallan oikein tällä kertaa voi hän todellakin sanoa, että hän "était battu en ayant raison".
Filon huomauttaa jommoisellakin syyllä, ettei Mérimée oikeastaan ole tuntenut hovimiehen elämästä muita varjopuolia kuin "de veiller tard, de faire de trop bons dîners et de rester debout quelquefois plus longtemps qu'il ne convenait
Tosin hän tässä muistuttaakin ystäväänsä yhteisistä kouluajoista kolmekymmentä vuotta sitten, matkasta Vähässä Aasiassa ja pitkästä, mieluisesta kumppanuudesta, mutta kaikki tapahtuu virallisesti ja kylmästi. Augustin Filon, Mériméen uusin ja laajaperäisin biograafi, moittii häntä tästä pitäen koko puhetta sellaisena, ettei siinä näy Mériméetä enempää kuin Ampèreäkään.