Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Mutta iloisimpia ja valoisimpia muistoja herättivät muutamat ranskalaiset kirjeet, joiden hienosta paperista vielä tuoksui puhtainta Pariisia. Ne olivat tuoreita muistoja, ja se liitto oli ollutkin kuin sointuva valssi. Viikko oli työtä tehty, sunnuntaipäivät yhdessä huviteltu ja tehty retkiä Meudonin ja Fontainebleaun metsiin. Kun olisi voinut jäädäkin sinne!
Jälkimaailma ei näistä tietäisikään mitään, ellei Mérimée itse olisi puhunut niistä kirjeissään. Usein oleskeli hän viikkokausia, jopa kuukausiakin keisarillisten kanssa milloin Fontainebleaun, milloin Saint Cloud'n, milloin Compiègnen tai Biarritzin linnoissa ottaen ahkerasti osaa huvituksiin ja työskennellen väliajoilla.
Mutta kun kuulen puhuttavan rikkaista englantilaisista, jotka pidättävät laajat alueet viljelemättöminä, saadakseen tasankoja pitkin karkuuttaa koirien perässä, jotka kettua ajavat, tai kun kuulen, että ainoastaan Ranskan presidentillä on oikeus metsästää Fontainebleaun metsässä jossa sivumennen sanoen voisi polkupyörällä seurata koirien haukkua silloin tahtoisin olla lordi Salisbury tai presidentti Faure.
Nurmikenttien ja säännöllisesti istutettujen puuryhmäin ohitse, jotka muistuttivat Versaillesin puistoja, saapuivat he suuremmoista puistotietä myöten siihen, missä alkoi varsinainen metsä, kuuluisa Fontainebleaun metsä kauniine, vaihtelevine maiseminensa.
Keisarinna tunsi jo vähitellen ystävänsä luonteen eikä hän ylipäänsä näytä näistä otteluista pahastuneen. Ainoastaan kerran viittaa Mérimée kirjeissään jonkunlaiseen epäsuosioon antamatta kuitenkaan minkäänlaista selitystä syistä. "Entre nous il me semble que je suis un peu en disgrâce", sanoo hän vain lyhyesti. Vaarallisempaa laatua ei tämä sentään näytä olleen, sillä kuukausi sen jälkeen saa hän taas kutsun saapua Fontainebleaun linnaan. Eikä siinä auta hänen vastustelunsakaan, mutta, lisää hän, "je suis parfaitement résolu
Päivän Sana
Muut Etsivät