Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
"Uneksuin juuri, miten te kampasitte päätäni, ja miten pienet sisareni söivät puuroa ja kirnu-piimää, ja minun piti myöskin juuri päästä puuroon käsiksi". "Vai niin!" virkkoi äiti, ja oli muuttavinaan itseään ylemmä, vaikka sittenkin piti jalkansa Ollin jalvoissa kiini. Maattiin taas hetkinen, niin jopa mamma nukkui.
Topias otti käteensä lampun ja saattoi Johannaa pimeän huoneen ja pimeän eteisholvin lävitse pihalle. Siinä tämä uudisti kutsun. "Tulkaa noista takimmaisista rappusista," sanoi hän, osottaen suurta lasikuistia rakennuksen perällä, "ja kääntykää ensimmäisestä vasemmasta ovesta sisään." Käytyään kylpemässä keitti Topias puuroa iltasekseen. Kylpy oli ollut hyvää ja hyvältä maistui puurokin.
Niissä mielin kulkeekin revon kotiin, jossa perheenmies ikään oli murkinakseen puuroa keittänyt. Sen nähtyänsä katselee karhu tuttavansa keitosta ja sanoo siitä revolle: "miksi, kuomaseni, sinun puurosi on noin valkoista, minun keitokseni tuli niin mustaa ja karvasta?"
Hoida sinä tulta ja pane isälle puuroa vatiin, kun hän tulee kotiin. 4 koht. Hyvää päivää. Onko täällä kukaan kotona? Ei ole kukaan muu kuin minä. Mutta kyllä Siivoska pian palaa. Meni vähän asialle. Kenenkä lapsi tuossa makaa? Minun. Hyvä Jumala! Ja milloinka se?! Voi, onko se Helenakin. Niin. Noh! Ei sitä enää voi auttaa. Poikako se on vai tyttö? Poika. Meilläkin on kolme poikaa.
Bruuno pääsi asiasta sillä, että lausui, ottaessaan puuroa kolmannen kerran eteensä: "Puuroa mä ahmin, se on ruoka vahvin". Että tässä seurassa oltiin iloisia, se oli tietty asia. Sitte tuli hiljainen yö ja suloinen uni sivelemään lasten väsyneitä silmiä kiinni.
»Kyllä minä jään, yksinäinenhän olen, ei minua kukaan kotona kaipaa; sama missä olen.» »Jumalan haltuun siis. Katsokaas, jopa hän nukkuu! Hm, väkisin sain hänen syömään muutaman lusikallisen puuroa, ja nyt hän sai unta. Tiettyhän se on, kun ei syö, että hiukaisee eikä sitte untakaan saa. Olkaa nyt vain hiljaa, ettei hän herää.» Matami läksi.
Enhän tiennyt, veikisteli Liisa. Luulin, ettet kaivannut minua ollenkaan. Minä? Niin. Ja ettet minusta vähääkään välittänyt. Paha, paha! Paljon suurempihan syy minulla oli luulla niin, kun sinä matkustitkin Muttilan kanssa. Näin he leikittelivät. Kiertelivät kuin kissat kuumaa puuroa heidän rakkautensa yhteistä onnettomuutta, uskaltamatta kumpikaan syvemmin kajota siihen.
Vihaisesti puuroa pistelivät, joka suupalan perästä selkäpuolen lusikkaa puhtaaksi nuolivat ja toopista sinukkata "laskumieheksi" särpäsivät ja särpäsivätkin oikein ryystämällä niinkuin velliäkin kupin laidasta syödessä, jonkun sanan vain syödessään vaihtoivat, huomispäivän askareista ja muista vakavista asioista, sillä "ruokarauha se on herroissakin". Sikäli kuin kukin kuppinsa tyhjensi, nousi hän pöydästä.
Pari päivää meni vähillä syönneillä, varoitellen vain jaksoi ulkona käydä ja sängyn laidalla aika-ajoin istua. Emäntä siinä hoidellessaan tarkasteli taudin kulkua ja arveli taas: Eiköhän se tauti rupee pitkittämään, mitähän jos olisi rohtoja hommata. Eikö mitä, pani Malinen vastaan. Minusta tuntuu, että saatan jo syödä, jos olisi, joka joutaisi keittämään puuroa. Joutaahan siihen vaikka kuka.
Ollaksensa oikein "lysti" otti hän ensin puuroa isänsä vadista ja kastoi sen sitten äitinsä velliin.
Päivän Sana
Muut Etsivät