Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Kun Liisa oli huolellisesti hämmentänyt puuroa noin neljännestunnin niin, että koko seos kiivaasti kiehui, nostettiin pata tulelta, tiukasti sopiva kansi pantiin padan päälle ja pata pistettiin laatikkoon syvälle heiniin. Heinätyyny asetettiin padankannelle ja sitten suljettiin laatikon kansi säpillä. "Kun väki tulee päivälliselle, niin on puuro valmista", sanoi papinrouva.
Lämpö ja lepo olivat vaikuttaneet vahvistavasti. Maria poisti verisen kääreen, leikkasi pois osan tukkaa ja pesi kasvot ja haavan, jonka jälkeen hän asetti uudet kääreet. Leena kantoi sisään maitoa ja puuroa, mutta toistaiseksi tyytyi Attila pelkkään maitoon, jota juotuansa hän taas laskeutui lepäämään.
Mutta emännän ei hän koskaan antanut määritellä, kuinka paljon hän saa jauhoja puuroon panna; itse seppä määräsi, kuinka monta naulaa häntä varten pitää jauhoja punnita. "Herra siunatkoon!" huudahti emäntä, "siitähän jauho paljoudesta tulee puuroa jo monelle hengelle!" "
Ruokaa hän sai muun väen kanssa, yhtä suuren tai yhtä pienen annoksen tuota ummehtunutta puuroa ja noita kivenkovia herneitä, mutta vähät siitäkään; kapteeni itsekään ei syönyt parempaa ruokaa.
Hän itse Leonoren avulla joka oli kaikkien apuna ynnä Jacobi olivat ottaneet niskoilleen kaikki illan juhlahommat, niin etteivät vaivaisi Eliseä eivätkä tekisi häntä levottomaksi. Illallispöydässä istuivat kihlatut vierekkäin syöden seitsenkuorista puuroa.
Ennen päivällistä tein virheen ja suutuin siitä itselleni niin, että ruokahalunikin meni. Illalla taas paloi mieleni kotiin eikä ruoka maittanut. Tuossa puodin lähellä vasta tunsin että on nälkä." "Minäkin olen illallisetta. Olen pitänyt puuroa sinua varten kuumana." "Lyödään voita silmään... Kas Perttua, kuinka kovan teki teille." "Teki, kovat teki."
Jos alkaa kovin janottaa, niin menen rannalle ja työnnän kieleni veteen kuin suolaista puuroa syönyt koira. Vai niin sitä sinä teet, sanoi ruustinna pureskellen metson lihaa ja lusikoiden viiliä sekaan. Salin perällä oli isännän tilava kamari, johon vieraita oli kehoitettu käymään yöksi.
Mutta tullessa takaisin Tutustele tuttavia, Seurustele serkkusta, Syrjäänejä siltä puolta, Mordviineja maanittele, Sitten Lapille lakeille, Viljaville Venäen maille, Tieustele, tunnustele Tsheremissit ja tshuvassit, Niille kestihin kykenet! Niillä on tuvat nokiset, Koat, missä keittelevät Perjantaiksi puuroansa. Siellä on levätä lämmin, Puuroa on pehmyt syöä, Jos vaan kelle kelvanneepi.
"Niin, Jumalan kiitos, että pääsimme täältä", vastasi Mathilda keikahuttaen päätänsä. "Te olette nyt jo niin tottunut talonpoikaisiin tapoihin, että saattaisittepa sanoa, että parasta olisi jättää lattiakin pesemättä, huoneet tuulehuttamatta ja syödä vaan puuroa joka ateriaksi." Ylioppilas ei voinut olla naurahtamatta.
Viime jouluna oli hänkin avuilla. Vaikea oli pienten poikain saada, tiesi hän. Muutamat eivät saaneet mitään, kun eivät päässeet lähelle. Vaan hän sai. Hän muisteli saaliitaan. Kahdestikin kävi hän Pahlmanilta herneitä ja monen tytön astialla nouti hän Ursinilta puuroa.
Päivän Sana
Muut Etsivät