Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Ei ole yhtä ainoata huonekalua edes ilmestynyt minun muistinaikaani. Ja toinen päivä on aivan samanlainen kuin toinenkin. Ei niin että ihmeeksi muuta eroitusta, kuin mikä päivällispöydässä ilmestyy, siellä kun, näette, on vuoron puuroa, vuoron velliä, vuoron lihasoppaa ja niin poispäin. ELISABETH. Kiitä luojaa siitä, lapseni. HANNA. Kyllä koti on hyvä, tiedätkös. Voi, kuinka se on hyvä!
Aina aterian alussa pantiin, kaikiksi varoiksi, hänen osallensa vadillinen puuroa, noin kuuden naulan verran. "Muutoinhan sinä jätät minut perheen vatsaksi", oli äitini tapa sanoa. "Niinpä niinkin, rouva hyvä", vastasi myhähtäin Martin Petrovitsh.
Mutta kieltämättä oli se sentään parannus heidän puuro-automaatistaan, joka kuten tunnettu oli ajateltu sellaiseksi, että hanikan avattua yhdestä alkaa työntyä puuroa, toisesta olutta ja sen semmoista.
Lattiat täydessä villamatossa, kupit kukkurana paksua puuroa, ruuat rasvaiset ja jokapäiväisenä juomana kotitekoista, tiivisvaahtoista olutta. Joulunaattoiltana astuu sisään takkukarvainen, isovatsainen joulupukki, kaivaa esiin tukevat tavarakäärönsä ja nakkaa ne kuusen juureen lattialle, niin että koko huone jymähtää.
Hirveältä näytti nuotkin kojeet, semminkin kun hän sattui vetäsemään puukkonsa ulos tupesta jotakin sillä tehdäksensä. Suolainen ja jauhoinen oli seppä myöskin. Kun hän oli taloon tultuansa saanut kyllikseen ankarasta piipustansa tupakoiduksi, pyysi hän emäntää, että tämä keittäisi hänelle puuroa ja toisi myöskin silakoita.
Kari kaasi sen itse hänelle. "Minä en saa näin hyvää puuroa pappilassa", ajatteli Per. Ja Per sai ruukullisen olutta ja toisenkin, Arne itse kantoi ne hänelle. Sitten juteltiin, Per'in täytyi kertoa, Arne kuunteli, välistä katsellen ruukkuun, joko pohjaa näkyisi, ja tarjosi enemmän.
Kunniaa kuin puuroa, tokasi Aatu, vieden höyryävän lusikallisen viimeksimainittua ainetta suuhunsa hän kenties tahtoi havaita "ex analogia", yhtäläisyydestä, minkälaista tuo "kuuluva kunnia" oikeastaan oli.
"Niin, kun se yökaudet kuhertelee kultasensa kanssa, niin tottahan sen täytyy toisinaan maatakin", sanoi vanhus. "Onkos sillä leipäsusi näillä seuduin?" kysäsi perämies. "Ei, vaan oikea morsianhan se taitaa olla." "Ai niin, Haukiniemen Riikka. Tuleekohan tuosta talkkunasta puuroa?" "Miks'ei siitä tulisi?" tutkasi vanhus.
En, äiti. Tuossa on puuroa! Ota lusikka kaapista ja syö. Me olemme väsyneet ja menisimme maata. Minun ei ole nälkä, äiti! Oletko syönyt jo? Olen. Missä? Me söimme siellä! Oli niin kaunista, ettemme malttaneet sieltä lähteä. Istuimme sillä kukkulalla, joka on Viaporiin päin ja katselimme kuinka aurinko laski. Se oli niin ihanaa. Kun tulimme alas, niin menimme verannalle.
Vähän ajan kuluttua Pekka näki hänen menevän kotiin. Lähtiessään ulos Pekka näki kiulun olevan maitoa täynnä kodassa. Vappu ei ollut käynyt sisällä eikä virkkanut sanaakaan. Pekka istui hetkisen ihmeissään, mutta sanoi sitten: "Kuule Kaarina, keitetäänpä nyt puuroa." "Jauhojako noissa säkeissä on?" "Jauhoja." "No, onhan sitten keitettävää"; ja tyttö toimitti tämän askareen.
Päivän Sana
Muut Etsivät