Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
"Tuokaat vangit tänne, minä tahdon tuomita heidät!" kuului hänen äänensä, ja hänen kauniissa kasvoissansa loisti kovuus ja viha. Vavisten asettuivat Blasius, hänen tyttärensä ja molemmat rengit hänen eteensä. Niilo yksin katseli häntä rauhallisilla ja uljailla katseilla. "Kuka teistä ohjasi purtta?" kysyi hän jyrkästi. "Minä!" vastasi Niilo.
Sukulaiset ja ystävät, veljet ja sisaret seisoivat ihmisjoukossa, muutamat olivat jo pikku aluksissa ja venheissä satamassa tähyämässä omaisiaan. Vaan tavattoman kauan viipyi, ennenkuin yhtään venhettä läksi Alert'ista maalle. Vihdoinkin se tapahtui! Neljä matruusia sousi purtta ja Lind istui ruotelissa suruharso hatussa.
Se milloin näkyy, milloin katoo; yksinäinen lyhty loistaa keulasta. Levottomana katseli Jabaster tätä vähäistä purtta, joka taisteli aaltoja vastaan.
Niin kävikin: Louhi Pohjolan emäntä juoksee jaloin veteen purtta nostamaan, mutta kun huomaa sen perin hajonneeksi ja piloille menneeksi, hän vähän mietittyään muuttaikse suunnattoman suureksi kotkaksi, jonka »toinen siipi pilviä sipaisi, toinen vettä vieprahteli». Aseellisen väkensä ottaa hän pyrstölleen ja siipensä alle ja ryhtyy tällä tavalla hätyyttämään kalevalaisia.
Jo vieri veneteloille luoksi purtensa poloinen: purs' on poltettu poroksi, kypeniksi kyyetelty! Jo tunsi tuhon tulevan, hätäpäivän päälle saavan. Alkoi veisteä venettä, uutta purtta puuhaella. Puita puuttui purren seppä, lautoja venon tekijä. Saapi puuta pikkuruisen, lautoa ani vähäisen: viisi värttinän murua, kuusi tainnan taittumoa. Siitä veistävi venosen, uuen purren puuhoavi.
Hurtta nauraa höröttelee kosken nielu purtta kiistää niinkuin kirkkoon köröttelee; silloin rantaan venhot viistää. Selittävi saattoväki: »Nouse, mahti, maihin tässä! Kov' on eessä koprumäki, siinä Lempo leikkimässä. Purren poikki niemen viemme, niin myös veivät taatot ennen, taas on väljä väylätiemme meidän Lieksan vettä mennen.»
Lopuksi kysyi Arnold: Niinkö? Irma nyökäytti päätään hellänmyöntävästi. Vähitellen väsyi seura. Toiset poistuivat hotellista, toiset heittäytyivät sohville. Mutta Arnold siirtyi sivuhuoneeseen . Kun hän aamulla lähti kotiinsa, otti hän miehen purtta ohjaamaan. Itse hän vaipui huopapeitteiden väliin Asran pohjalle.
Sanoi tuonne saatuansa, tutkaeli tultuansa: "Onko saarella sijoa, maata saaren manterella veteä venettä maalle, purtta kuivalle kumota?" Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: "Onpa saarella sijoa, maata saaren manterella veteä venettä maalle, purtta kuivalle kumota: tääll' on valkamat varavat, rannat täynnänsä teloja, jos saisit saoin venehin, tulisit tuhansin pursin."
"Ei, kiitoksia!" "Sinähän ehkä huomaat kaikki muut tuumat viemän männikköön?" "Ei, kiitoksia!" ... "Ja nyt palveltuasi kaikki nämä vuodet merellä." "Ei, kiitoksia, sanon minä!" "Miksi?" "Siksi ett'en tahdo! Elää ja kuolla merikapteenina nyt, kun menen naimiseen!... Vuosi vuodelta vaan ajaa purtta pitkin merta toisten hyväksi! Ei, kiitoksia!
Siinä yhteisuskossa oli minun hyvä olla. Mutta sekin meni minulta siellä niinkuin sunnuntaipurjehtijan purje kaatuu kumoon yllättävässä niemen nenän salavihurissa, toverien remussa. Syytin purjetta ja purtta niinkuin pakana epäjumalaansa, silloin kun tämä ei auta, uhreista huolimatta.
Päivän Sana
Muut Etsivät