Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
"Herttua tarkoittaa kuitenkin isänmaan parasta," vastasi Niilo, "ja kaikki rehelliset miehet, jotka toivovat menestystä totuudelle ja oikeudelle, pysyvät hänen puolellansa." "Niin, niin!" sanoi Blasius. "Hänen ruhtinaallinen armonsa on viisas ja mahtava herra; mutta nyt on kuninkaalla täällä kuitenkin koko sotajoukko!"
"Niilo! tahdotko murhata vieraamme?" huusi ukko innoissansa, "muista että hän on kuninkaan miehiä; mitä tästä tulee, jahka kuningas saa sen tietää?" Mieltänsä malttaneena loi Niilo ylpeän katseen vastustajaansa ja sanoi: "Kätkekää hän sitten huoneesenne, isä Blasius, sillä jos hän tulee ulos, hän, joka on tämän levottomuuden nostaja, niin en minä vastaa hänen hengestänsä.
"Tuokaat vangit tänne, minä tahdon tuomita heidät!" kuului hänen äänensä, ja hänen kauniissa kasvoissansa loisti kovuus ja viha. Vavisten asettuivat Blasius, hänen tyttärensä ja molemmat rengit hänen eteensä. Niilo yksin katseli häntä rauhallisilla ja uljailla katseilla. "Kuka teistä ohjasi purtta?" kysyi hän jyrkästi. "Minä!" vastasi Niilo.
Nuoren Czarnkovski-ruhtinaan moniväriselle teltille, jonka kullatuilla tangoilla liehui monenvärisiä silkkiliinoja lippuina, kiiruhti varakas Blasius Dundee, ja päästettiin hän sisälle. Hän kumarsi pari kertaa sangen syvään, kunnes nuori ruhtinas ystävällisellä alentavaisuudella tarttui hänen käteensä ja kysyi kuinka hän jaksoi matkansa perästä.
Meidän täytyy pelastaa hänet; muuten hän siellä pian kuolisi viluun ja nälkään." "Jumala siunatkoon teitä!" ratkesi Blasius puhumaan. "Minä maksan mielelläni mitä ikänäkin vaaditte lunnaiksi itseni, hänen ja väkeni edestä." "Tuki suusi lunnainesi, pöllöpää tolvana!" vastasi puolalainen. "Miksi ette tottele sotalaivan merkkiä jahtinenne?
"Minne se nyt meni?" kysyi Blasius äimistyneenä. "Sinä tulit taasen oikein turmion tuojana tänne Niiloseni!" Tulinen puna poskillansa nousi Niilo ylös. Sanaakaan sanomatta otti hän miekan seinästä ja aikoi mennä ulos.
Niinpian kuin Blasius oli asiansa toimittanut, kiiruhti hän veneelle, jolla hän oli tullut sinne, joko hänellä nyt todellakin oli kiire kotiin, taikka ehk'ei hän voinut tukehuttaa jonkinlaista mielen-kaihoa siitä, että hän taasen oli muukalaisten luona heidän leirissänsä, heidän vallassansa. Kotona Blasius-ukon luona oli koko aamupäivällä ollut eloa ja touhua.
Jahdissa oli kunnollinen Blasius Dundee, porvari Tukholmassa, hänen tyttärensä, kahdeksantoista vuotias Maria, nuori kauppa apulaisensa Niilo Kristerinpoika ja pari renkiä.
Ukko Blasius kiiruhti syleilemään tytärtänsä, ikäänkuin rohkaistaksensa ja lohduttaaksensa häntä, vaikka hänen omia kasvojansa kasteli muutkin pisarat, kuin ne jotka tuuli siihen pirskoitti. Niilo ei kuitenkaan tullut neuvottomaksi. "Enpä olisi luullut niiden niin kiivaasti meitä tahtovan," virkkoi hän ojasten voimakasta varttansa ja rohkeasti katsellen mahtavaa vihollista.
Vaikka hän tänä hetkenä olikin pelosta vaaleana, levisi kuitenkin himmeä puna hänen poskillensa, kun hän nuorukaisen väkevän käsivarren nojassa astui veneesen. Niilo tarttui perämelaan ja voimakkailla vedoilla soutivat rengit ruuhen yhä loitommalle vähitellen uppoavasta jahdista. "Pankaa itsenne pitkäksenne veneen pohjalle, isä Blasius!" sanoi Niilo, "niin tulee ruuhi tasapainoon!
Päivän Sana
Muut Etsivät