Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. joulukuuta 2025
NUORI JOUKO. Auta, Väinö! Pyörrytä pyhät sanasi! Lupaisitko vanhan purren! NUORI JOUKO. Annan purteni parahan. V
"Sen sanon", lausui Anna viimmein lujalla äänellä: "hävetkää kun turvatonta tyttöä näin syvästi solvaatte näin kiusaatte ja piinaatte". Ja hän lähestyi ovea mennäksensä pois. Mutta samassa hyppäsi Miina ylös ja purren hammasta kiirehti häntä kiinni ottamaan. Anna kääntyi ovella, ja Miina, jolla jo oli käsi koholla tarttuakseen hänen tukkaansa, peräytyi väkisinkin Annan säihkyvien silmien edessä.
Mutta eipä yksikään heidän johtajistaan hellittänyt leikissä nuoraa kourastansa, ei Simeoni, ei Timo ja kaikkein vähimmin heistä Eero. Purren hammasta he seurasivat, vaikka melkein raahaten, seurasivat kukin elukkaansa, ja pilvenä pyöriskeli pellolla kuiva hieta. Seisahtua täytyi huiskahännän ja kääntyä miehensä kanssa oikealle raitillensa jälleen.
Mull' ompi kiviset kengät, Sukat sukkuiset sisässä, Polen puhki puisen purren, Halki haapaisen venehen, Kivisillä kengilläni, Sukillani sukkuisilla." Kesti saattavi sanoa, Itse purresta puhuvi: "Polkisitko purren puhki, Halki haapaisen venoni, Kyll' on päiviä kesässä, Sykysyssä vietinkiä, Milloin pursi paikatahan, Veno lauoin veistetähän."
Rintahan sai kaihot, ennen oudot, kaukomielet, ja häipyi ääret kotimaailman ja soimaan alkoi uudet sydänkielet. Ja kuuhut-öin, kun tunne siivet saa, me lahdelmalla yhdess unelmoimme ja soutelimme taivaan rannan taa ja tarinoita purren täydet toimme. Kun vienot haave-yöt mä muistan nuo ja leikit, venematkat, marjaretket, ne sydämeen kuin sadekaaren luo ja uudelleen ma elän lapsuushetket.
"Minä en rupea väärällä tavalla itselleni ystäviä hankkimaan; joka ei tahdo olla oikealla ystävä, se olkoon vihamies, sama se", arveli Jäykkälän isäntä, ja vieras lähti hammasta purren pois. Kun pari viikkoa oli kulunut, tuli taas Niemimäkelän isäntä Jäykkälään vieraiksi; mutta hän ei tullut nyt yksin, vaan hänellä oli kumppaneina nimismies ja rättäri!
Ennenkun Matti oli ehtinyt kömpimään lattialta ylös, töytäsi kaksi miestä, hammasta purren, Jaakon rinnuksiin kiinni; ne olivat Matin puollustajia.
Jopa juoksi puinen pursi, pursi juoksi, matka joutui, loitos kuului airon loiske, kauas hankojen hamina. Ahti saarella asuvi, Kaukoniemen kainalossa; kalatuutta Kauko itki, leivätyyttä Lemminkäinen, Ahti aitan pieneyttä, veitikka osan vähyyttä. Se oli korvalta korea, silmältä sitäi parempi; näki purren kulkemassa, venosen vaeltamassa, selvällä meren selällä, ulapalla aukealla.
Hän ei wastannut sanaakaan, tarttui wain wuoroonsa kiinni kauluksiini, ja silmänräpäyksessä olin minä kumossa kompuroimassa porrasten päässä! 'Perikadossa olewa häwytön', lausui ukko wain portailta ja meni sitten tupaan niin rauhallisena kuin ei olisi mitään tapahtunut. Minä nousin raiwossani ylös hammasta purren ja nyrkkejäni puristellen.
»Siellä se on minullakin, loitolla täältä, tuo Suomen surullinen taivaanranta, pohjatuuli paneutuu juuri levolle, laineet lipattavat purren laitaan, purjeet tuskin vetävät, ja Anna istuu kokassa, selin minuun, hyräillen hiukan.» »Lopetin tähän eilen. En nyt tahdo pitemmältä kertoa näistä mielialojeni aina samanlaisista vaihteluista.
Päivän Sana
Muut Etsivät