United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jaa, se voi kyllä olla mahdollista, vaikk'en minä ole siitä mitään tiennyt. Voi, voi, niinkö nyt raukesi koko minun kaunis unelmani! HELMI. Hyvää päivää taas! Nyt teille on tapahtunut pikkuinen erehdys, setä. POSTINHOITAJA. Mitä? Erehdys? Kuinka niin? HELMI. Te annoitte minulle väärin takaisin, kun äsken jätin tänne kirjeeni. POSTINHOITAJA. Väärinkö takaisin? En suinkaan.
Nuorena ollessaan täytyy iloitella ja leikitellä; kyllä sitten vielä saa istua kököttää, kun vanhaksi tulee. HELMI. Niinhän se on, mutta kun ei ole halua. On ollut niin paljon huvituksia näinä viimeisinä aikoina. Minne minä heitän tämän kirjeen? POSTINHOITAJA. Jätä se tuonne pöydälle vaan! Mutta kyllä Helmin täytyy sinne mennä jos ei muuten, niin toki sihteerin vuoksi. Hyvästi! Terveisiä tantille!
Hyvä herra postimestari, saanko vaivata teitä että sitten kun se tulee että minä saan siitä tietoa? Saanko vaivata teitä sillä suurella palveluksella? POSTINHOITAJA. Kyllähän sitä aina annetaan ilmoitus tuommoisista lähetyksistä. NEITI. Niin, jos herra postimestari olisi niin hyvä sillä se on niin äärettömän tärkeä paketti!
Minä tarvitsen sitä tänä iltana tanssiaisissa ilman sitä en voi sinne mennä. Tuleeko postimestari myöskin sinne? Totta kai! POSTINHOITAJA. Ei ole vanhasta konkariksi. NEITI. Vanha! Mitä vielä! Eihän sitä milloinkaan ole liian vanha, ellei itse tahdo semmoinen olla. Mutta herra sihteeri kumminkin tulee? KIRJURI. Olenhan minä vähän ajatellut NEITI. Niin, se on tietty!
KAUPUNGINPALVELIJA. Po-po-pormestari py-py-py pyysi pa-pa paljon a-anteeksi ett tett tettei hän sa-saanut po-postia ennemmin valmiiksi, mu-mutta hänellä o-on ollut niin paljon työtä tänään, ett tett tett tett POSTINHOITAJA. Niinkuin tuo sitten tapahtuisi ensimmäisen kerran! Alottaisi joskus koetteeksi puolta tuntia aikaisemmin, ehkä se auttaisi. No, eihän kirjeet taaskaan ole sisäänviety!
Sillä minä tiedän omasta kokemuksestani, mitä merkitsee mennä naimisiin konttoorikirjurina. Velkaantuminen silmiä myöten, tai hampaat naulaan vaan, siinä se juttu. TALONPOIKA. Suokaa anteeksi onko tämä postikonttori? POSTINHOITAJA. Kyllä. Mitä sinä tahdot? TALONPOIKA. Olisi kirje jätettävä sisään. POSTINHOITAJA. No, annas tänne!
Atjöö, atjöö! Hyvästi, hyvästi! POSTINHOITAJA. Kaunis poika tuo! Jassoo, aamiainen. Hyvä, hyvä, minä tulen. Tulin hakemaan tuota kirjettä, joka olisi tuleva Eeva Stiina Antikaiselle Puuppolan kylästä. POSTINHOITAJA. Niin, kyllä semmoinen löytyy. Hutikkalan talossa, Rantamäen torpassa niinkö? VAIMO. Juuri niin, aivan niin, herra postimestari. POSTINHOITAJA. Se on rahakirje.
Olkaa hyvä, herra postimestari, minä rukoilen nöyrimmästi, olkaa hyvä ja kirjoittakaa minun edestäni! POSTINHOITAJA. En minä sitä saa tehdä, laki sen kieltää. VAIMO. Vai niin! Vai laki kieltää! KIRJURI. Kisälli! Hanki paikalla kirjoittajamies, äläkä puhu tuhmuuksia! VAIMO. Suokaa anteeksi!
Olisiko se mahdollista, että minä saisin ulos tuon paketin jo heti kun posti on tullut; minä kävisin sen sitten huomenna kuittaamassa? Olisiko se mahdollista sillä se on niin tärkeä? POSTINHOITAJA. Siinä on varmaan kihlasormus? NEITI. Hyi, mitä te minusta ajattelette. Minä en milloinkaan mene naimisiin!
Kun hän näki minun tulevan kaupunkiin, huusi hän perästäni: »Kuuleppas, Mari, sieppaapas samassa pois tuo rahakirje postista, niin saat kahvikupin ja viinaryypyn, kun tulet takaisin!» niin että enhän minä tiennyt muuta kuin POSTINHOITAJA. Pois, tuoss' on ovi!