United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
KAUPPANEUVOS. Minä myönnän teille kuitenkin yhden ehdon. POSTINHOITAJA. Minä en huoli ehdoista KAUPPANEUVOS. Minä lausun sen kumminkin. Jos nimittäin tämän päivän kuluessa vieraiden miesten läsnäollessa pyydätte minulta anteeksi, niin POSTINHOITAJA. Minä en pyydä anteeksi, en kuuna päivänä, ei vaikka minut vietäisiin Siperiaan! KAUPPANEUVOS. Niinkuin sanottu, minä odotan tämän päivän. Hyvästi!
POSTINHOITAJA. Se se on valhe! Eikö postimestari niin sanonut? KIRJURI. En, enhän minä en minä kuullut KAUPPANEUVOS. No, kyllä tuosta kohta selkoa otetaan. Sillä asia on sitä vaikeata laatua, ett'en millään muotoa voi sitä jättää, minä kun olen pakoitettu tuosta kunnianloukkauksesta viemään teidät oikeuteen. POSTINHOITAJA. Mitä? Oikeuteen? Se on sikamaista!
POSTINHOITAJA. Tuollako tavalla sinä dejoureeraat, häh? POSTILJOONI. Enhän minä mitään POSTINHOITAJA. Pysy sinä vaan valveilla, muuten varo itseäsi! Saisinko ostaa kahdenkymmenen pennin postimerkin? POSTINHOITAJA. Hyvin mielelläni, tyttöseni. Sihteeri, katsokaapas tänne! KIRJURI. Mitä? Jassoo en huomannutkaan.
POSTINHOITAJA. No, sitten siinä on uusi leninki ihan viimeisen muodin mukaan, jos oikein arvaan? NEITI. Ei, ei, älkää kysykökään; en minä voi sitä ilmaista. POSTINHOITAJA. No, nyt tiedän! Siinä on valkoiset, silkkiset tanssikengät, jommoisia käytetään suurissa haaleissa, eikö niin?
Minulla ei ole tapana erehtyä. POSTINHOITAJA. Ei, ei, ei se ole mahdollista. Sinä olet pudottanut rahat, siinä kaikki. Olisit lukenut ne, ennenkuin läksit, tyttöseni! HELMI. Ei, kyllä ne ovat minulla vielä tallessa kaikkityyni; sillä 50 pennin sijasta annoitte minulle kokonaista 10 markkaa. POSTINHOITAJA. Kymmenen markkaa! No, kaikkea! Annappas tänne!
Ja minä kun jo ostin valkoisen huivin ja vippasin kaksi markkaa konfektia varten. No, juutas! Ha, ha, ha! No, en ole hullumpata ennen nähnyt, Ha, ha, ha! POSTINHOITAJA. Katsokaapas, mitä sihteeri tänne on kirjoittanut. Huhtikuun 57 päivä? Ha, ha, ha! KIRJURI. 57 päivä. POSTINHOITAJA. Niin, niin, semmoista on olla rakastunut, ha, ha, ha! POSTINHOITAJA. Mitä se on? PIIKA. Viisimarkkainen vaan.
POSTINHOITAJA. Se maksaa kaksikymmentä penniä tuoss'on kolmekymmentä takaisin. TALONPOIKA. Paljon kiitoksia! POSTINHOITAJA. No, mitä nyt? TALONPOIKA. Minä sain vaan 25 penniä POSTINHOITAJA. 25 penniä? Näytäs tänne, sinä et osaa lukea! POSTINHOITAJA. Jassoo! No, tuoss'on sitten vielä viisi penniä lisäksi, mutta muista että sinulla on sopiva raha vast'edes, kun tulet postikonttoriin, muista se!
Opetettiinhan sitä minullekin ennen maailmassa, ja osasinhan minä kerran nimeänikin töhrätä, mutta siitä on jo niin monta vuotta, ettei POSTINHOITAJA. Niin no, siinä tapauksessa sinun täytyy hankkia tänne joku henkilö, joka kuittaa sinun puolestasi; muuten sinä et tuota kirjettä voi saada. VAIMO. Voi, voi, mistä minä nyt semmoisen osaan löytää?
POSTINHOITAJA. Mutta, kuulkaapas, mitä hän teille sanoi? Sitä en ymmärtänyt. KIRJURI. En minäkään. Mitä lie rupattanut. POSTINHOITAJA. No, tuossa tulee nyt maistraatin posti myöhään kuin aina, kuinkas muuten!
Enhän minä hiiessä muuten mitään voi sanoa, sen tolvana! TALONPOIKA. No, tuota, olihan isäni nimi Juntunen, jos se on niin tarpeellista että POSTINHOITAJA. Juntunen. TALONPOIKA. Vai niin soo-o! Milloinkahan mahtanee tulla? POSTINHOITAJA. Niin, sen saat kysyä Jumalalta minä en tiedä. TALONPOIKA. Häh?