Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Vait istuin siinä kehien, kun sukkula se ensi; mut kaiteen joka iskuhun mun veret poskiin lensi. Kuu verkkaan vaipui läntehen, loi yöhön kalvaan valon, kun kaunis lännen kankuri mua saattoi kautta salon. Mit' toivottu ja tehty lie, se salaan jäädä sietää; mut oi! ma pelkään, kohta sen jo kylät kaikki tietää.
Tuoss' onkin vaipununna Jo poika kuolemaan; Ens' aamurusko poskiin Luo hälle valoaan. Ja äiti risti kädet, Tuns' oudoks' oltavan; Hän hymis hartahasti: "Oi kiitos Maarian!" Mettinen siivet sai: "Vältätkö tulta, vai!" Mettinen hyöri, hei!
Ruhtinattaren kasvonpiirteet olivat terävät, mutta eivät silti rumat. Häntä olisi voitu sanoa kauniiksikin, jollei vasen silmä olisi ollut poissa ja koko vasen poski suuren arven rumentama. Haava näytti vuotavan joka kerta, kun tämän intohimoisen naisen poskiin nousi puna. Hän puhui kiihkeästi ja takoi nyrkkiä joka sanalleen.
Tänä iltana oli varsinkin yksi Prytzin pikkupojista rakastunut häneen. Nojaten kyynärpäitään Esterin syliin, pikkukätöset painettuina lihaviin poskiin, hän seisoi katsellen Esteriä, kasvoissaan matkimaton ilme veitikkamaista tyytyväisyyttä, samalla kun hän lakkaamatta, antaen yhtä suuren painon molemmille sanoilleen, toisteli: minun rouvani!
Sodankäynti, ainainen ja melkein taukoamaton, on luultavasti ollut se salainen verenvuoto, joka lakkaamatta on hivuttanut ja heikontanut ihmiskuntaa niin, ettei se vielä tähän saakka ole jaksanut saavuttaa sitä, mihin se pyrkii. Veri kihosi heille poskiin, silmissä välähteli.
Eräänä iltana tuli Ainille postissa kirje Helsingistä, jossa ei ollut Laurin käsiala. Aini ei ollut kirjevaihdossa muuta kuin parin maaseutulaisen toverin kanssa, ja tämä oli sentähden aivan odottamaton kirje. Hän aukaisi sen, veri tunkeutui poskiin, se oli Arvilta! Kuinka ystävällistä ja kohteliasta, sanoi tuomarin rouva. Niin, Arvi olikin aina ollut niin erittäin hieno poika.
Oi mun Jumalani! Kuin tylsää, kurjaa, tympeää ja tyhjää Tään mailman kaikki toimi minust' on! Hyi! hyi! Se ruokoton on kasvitarha, Mi siementyyppi; runsaat rikkaruohot Sen höystäin peittää. Niiksikö on tullut! Kaks kuukautta vaan kuollut! ei, ei kahta; Niin uljas kuningas; tuon suhteen niinkuin Apollo Marsyaan; niin hellä äidilleni, Ett'ei tään poskiin taivaan tuulet saaneet Tylysti kosketella.
Kummastellen Kainostellen Tunteen aaltoloina läikkyessä, Lähestyvät nuoret toisiansa, Onnen aavistukset mielessänsä Mutta raivoon riuhtautuu jo rinta, Ailut outo pahoin ahdistaapi, Suonet tykkii, Sydän sykkii, Kiihkeästi veret poskiin nousee, Kunnes katse kohtaa toisen katseen, Kunnes syön jo löytää toisen syömmen Silloin tiettiin, mitä kaiho tiesi, Silloin selvis elon salaisuus.
Hakkaamattomia hakokuormia näyttiin tuotavan toisenkin talon pellolle, ja muutamana päivänä tuli sinne jo hakkuumies, kantaen hakotukkia olallaan. Se alkoi lyödä riskisti, niin että rouheet sinkoilivat hakokirveen nokasta. Tämä työtoveri oli Malisesta päin myötätuulen puolella, pitkän pyssynkantaman päässä. Malinen tunsi sen heti vävykseen, ja sen näkeminen, vaikka näin kaukaa, alkoi aukoa suuremmaksi sitä katkeruuden haavaa, joka mieltä ilmankin karvasteli. Hän muutti hakotukkinsa toiseen paikkaan ja asettui seisomaan vasten tuiskua. Säälimättä iskeytyi lumi ryppyisiin poskiin, mutta sitä kiusaa kärsi paremmin kuin tuota toista. Hän seisoi kahden kylmän välillä ja koetti jäätyvää sydäntään tyydyttää työllä eikä poistunut tukkinsa äärestä, ennenkuin pimeällä. Talonväki kummasteli tätä uutteruutta, mutta jos tulivat siitä jotain sanomaan, eivät saaneet vastausta.
Mutta Dickistä mokomat mairittelut eivät olleet ollenkaan mieleen, hän iski kyntensä ällistyneen ämmän poskiin ja huusi vihasta tirskuen: Kissa olet sinä itse enkä minä, sen tuhannen naaras!
Päivän Sana
Muut Etsivät