Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
DIOMEDES. Siis, hyvää yötä! CRESSIDA. Vihassako menet? TROILUS. Koskeeko? Oi, sa marras uskollisuus! ULYSSES. No, prinssi! TROILUS. Tyyni olen, kautta Zeun! CRESSIDA. Oi, holhoojani, rakas Kreikan mies! DIOMEDES. Pyh! Hyvästi! Sa juonittelet vain. CRESSIDA. En, toden totta! Tule kerran vielä. ULYSSES. Te vapisette. Pois, tai teette pillat! TROILUS. Silittää hänen poskiaan! ULYSSES. Pois tulkaa!
Ja kun Glaukus viattomana sulki Nydian syliinsä pitäen häntä vielä täysilapsena, kun hän suuteli hänen pehmeitä poskiaan, kun hän kietoi kätensä hänen värähtelevän vartalonsa ympärille, tunsi Nydia äkkiä, että se tunne, jota hän niin kauan ja viattomana oli vaalinut, oli rakkautta.
Kreivitär oli vaiti, ja hänen herttaiset silmänsä, joista kyynelten lähde ei koskaan ollut kaukana, kostuivat vähitellen, kunnes kirkkaat vesihelmet alkoivat niistä pisaroida pitkin hänen armaita poskiaan. Hän vain nyökytti päätään merkiksi siitä, että hän oli ymmärtänyt veljensä ajatukset.
Vähitellenpä minäkin maltoin mieltäni ja uskallin katsella häntä tarkemmin. En koskaan ole nähnyt mitään kauniimpaa, enkä ole sitä koskaan näkevä. En muistanut hänen olevan niin ihmeen kauniin, kuin hän nyt oli tuossa seistessään pöydän ääressä ja lamppujen valastessa hänen keltasta tukkaansa ja punasia poskiaan.
Laulellen laittoi hän peilin edessä Sigridin antamaa rusettia ja katseli silmiään ja mäenlaskusta vielä hehkuvia poskiaan. Katua kulkiessaankin vielä lauloi ja hyppäsi silloin tällöin pienen hyppyaskeleen. Jo pitkän matkan päistä hän näki kokonaan valaistut ikkunat. Hän hiljensi ehdottomasti kulkuaan, sillä tuo kirkas valaistus teki häneen niin omituisen vaikutuksen.
Raju itku särki äkkiä levollisen, alakuloisen ilmeen rouva Hermansonin kasvoilta, niinkuin tuulenpuuska särkee vedenkalvon. Suuret kyyneleet vierivät hänen poskiaan ja suu vääntyi tuskasta. Mutta kun Ester näki äidin kyyneleet, unohti hän vallan oman itsensä.
Mutta hän karkotti urhoollisesti nuo tunteet ja sanoi totisesti, kyyneleen toisensa perästä vieriessä hänen kuumottavia poskiaan pitkin: "Niin, katsos, pikku poju, äidin täytyy sinua rangaista, kun olit tottelematon, niinkuin Jumalan täytyy meitä isoja ihmisiä rangaista, kun emme ole seuranneet hänen käskyjään; mutta sinä näet kyllä, että se on vaikeaa äidille, äidin täytyy itkeä monta, monta kyyneltä ja hänen sydämeensä koskee, mutta hänen täytyy rangaista sinun tähtesi..."
Hän ei tehnyt vastarintaa, hän vaan solui, ja kuin he kerran istuivat estancian edustalla, auringon laskiessa äärettömien heinäaavikkojen taa, polttivat äkkiä tytön ruskeat posket hänen poskiaan, ja liitto solmittiin, joka oli tuottava hänelle katkerinta katumusta, mitä hän koskaan oli tuntenut.
Varsinkin Liisa antautui sen valtaan kokonaan. Suuret kyyneleet vierivät pitkin hänen poskiaan. Ja kun ukko, laulun loputtua, tuli hattuineen kokoamaan vaatimatonta palkkiotaan, tahtoi hän tyhjentää koko kukkaronsa hänelle. Lisää! hän huusi äänekkäästi. Vielä laulua! Eikö totta, Johannes! Voisi kuulla koko yön tuota.
Mutta Olavi olisi kuitenkin niin haikeasti halunnut kiertää käsivartensa hänen ympärilleen, kietoa toisen hänen kaulaansa, vetää tuon pään povelleen, painaa hänet viereensä rinnalleen, suudella tulisimmalla suutelollaan hänen otsaansa, poskiaan ja huuliaan ... täällä yksinäisessä metsäladossa, kaiken maailman kuulumattomissa... Elli katsahti taakseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät