United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Saammehan toiste puhella enemmän", lopetti poika ja meni pois. "Kiitos nyt, paksu poskeni!" sanoi Avojalka, vieraan mentyä, ja taputti pöhönnyttä poskeansa; "olet ollut oikein kiltti; sinun kauttasihan saan hänen kanssaan puhua, ikäänkuin ei olisi minua itseäni likimaillakaan, naamuri silmillä kuin laskiaisena. Helei! Tämäpä hauskaa!"
Tuo juoma, jota kalliiksi hän sanoi, Sydäntä vahvistavaks, eikö vienyt Se vallan tuntoa? Se päivän selvää: Tuo Clotenin on ja Pisanion työtä. Verelläs kalvaat poskeni nyt punaa, Niin että perin meitä kauhistuvat, Kun meidät löytävät! Oi, ylkä! ylkä! P
Vien ruusut hänen poskiltaan", sanoi Surutar. "Punaisethan ovat minunkin poskeni. Ota ruusut niistä, Surutar. Säästä nuoren poikani poskia!" pyysi äiti. Ja Surutar vei ruusut äidin poskilta. "Oi äiti armain kalpeat ovat poskesi. Miksi huolehdit kantajani?" kyseli punaposkinen poika. "Elä huoli siitä poikani nuori. Paina poskesi poskeeni, niin ruusut kyllä palajavat", virkkoi äiti tyynnytellen.
Etehisen kirkkaassa lampunvalossa hiljensin hurjan vauhtini ei, tässä tilassa en voinut näyttäytyä isälleni hiukset, kasvot sekä vaatteet läpimärkinä sateesta; koko ruumiini vapisi ja poskeni punottivat, ikäänkuin kuumeessa. Minä menin makuukammariini, muutin vaatteita sekä join lasillisen raikasta vettä. Minun täytyi olla levollinen, ihan levollinen, jos pääsisin muka ainoan pelastukseni perille.
Jos täytyy arvosan herran eessä mun seista ja hän mua pyytää, niin veri poskeni halkaisee, sydän rinnasta karkaa; naimist' en näin hirmuiseks minä konsana luullut.» »Ho, hoo!» vastasi nauraen sukkela, vanha Susanna, »nyt ei pelkurius eik' arkuus, mamseli, kelpaa.
Unhotettu oli nyt päätökseni ainoastaan nöyrästi rukoilla ja kärsivällisesti kestää hänen kauppiaan tapaisia laskujansa ja kylmäkiskoista tyvenyyttänsä!... Minä tunsin poskeni punehtuvan, "paha sydämmeni sai minussa vallan." "Tosin olen sitä ajatellut", vastasin kiireesti, nopeasti hengittäen, minä osoitin kynnystä.
Lupasinhan minä Johannekselle aina puhua totuutta, ja kumminkin puhun minä hänestä, kuin olisi hän... Ei, Johannes on suuri, ylevä sielu, sen tiedän minä niinkuin tiedän, että miksi punastutte, poskeni? Eikö Maria saisi kerran puhua vakavasti? Minä tiedän, että minä ra . No, olkoon sana sanomatta! Sana ei vie sinne, ei tänne. Minä tunnen, mitä minä tunnen«.
Minä en tiedä miten olikaan, mutta sen vaan muistan että minä painoin häntä hellästi syliini, nojasin poskeni hänen poskelleen ja pyysin että hän vaan hiukkasen pitäisi minusta, niin minä rakastaisin häntä oikein äärettömästi kaiken elinaikani. Muistanpa vieläkin että hän lupasi sen tehdä ja että me silloin itkimme kumpikin ilosta.