Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Pakenin salin syvään ikkunankomeroon, paksujen silkkiuutimien taakse, jotka vedin kiinni, että vaan kapea rako jäi auki. Siellä saivat poskeni vapaasti hehkua ja silmäni säihkyä autuaallisista tunteistani; ei kukaan minua muistanut, ei edes neiti Fliednerkään, joka, pää alas vaipuneena, kädet ristissä helmassaan, oli istahtanut pimeään nurkkaan sekä liikkumatta kuunteli soitantoa.
Minun käteni vapisee ja poskeni ovat kuumat. Minun kanssani Birger Ekman konserttiin toveriensa nähden. Jaa! Jos isä tulee kotiin, niin sanokaa, että minä olen mennyt tuttavieni luo. Minnekäs se Lyyli nyt?! Ja niin kauhealla kiireellä He odottavat. Kova kiire on kova kiire on! Oikein juoksujalassa. Niin niin! Tuossa on avain, vetäkää te ovi kiinni Kyllä! kyllä!
Vaan tiedättehän, ett'ei poskeni silloin olleet rypyssä kuin nyt. Mutta onhan Miila semmoinen tuores ruusupensas, jok' ei sytykään joka tulenkipunasta. Tällä ajatuksella itseäni lohdutin. Kun sitten tultiin kirkosta kotiin, lausuin hänelle sydämeni pohjimmaiset kiitokset ihanasta laulusta.
Pitäisiköhän minun antaa niille vehnäsestäni? Mutta minä olen jo ahtanut sitä poskeni pullolleen ja harpin kiireesti kahvia, vaikka se polttaa niin, että sitä läikähtää koltilleni ja tahtoo vääntää suuta itkuun ja vesi kihoo silmään. Taas tulee tyttö samalla tavalla tuomaan toista kuppia.
Siitä aukasi hän käsivartens hoikat, Ja mä juoksin kohta hänen helmahans. Toki; miksipä niin nopeasti juoksin, Vaihka häntä kauhistuen lähenin? Kummallista! Mutta poskeni mä painoin Hurjin kimmoin vasten hänen rintaansa, Joka jäsentäni väristykset reutoi, Koska hänen syliinsä mä suljettiin.
Minä tunsin, kuinka poskeni punottivat kiukusta, tuskasta ja häpeästä... Ei, Ilse oli kuitenkin liian tunnoton, kova ja törkeä! "Minä tarkoitan sitä herraa, joka eilen huusi meidän takanamme," jatkoi hän tyvenesti. "Häntäkö," vastasin minä, "minun puolestani saat puhua hänen kanssansa, kuinka paljon tahdot hän on vanha, ikivanha!"
Mustaverinen poika mielessänsä yhdistäen minun sanani pöydälle ladottuin kokonaisten siankinkkujen ja viinipuolikkoin kanssa, ei voinut hillitä puhkeemaan pyrkivää nauruaan, joka minut sanomattomasti hämille saattoi. Minun poskeni lensivät tulipunaisiksi, kun ajattelin, että hän oli huomannut minun varustaneeni nuot kymmenen leiviskää sianlihaa häntä varten.
Meni kevät, meni kesä, mieleni muuttui mustaakin mustemmaksi, laulu sai surujani särähtävän sävelen, sai poskeni kalvakaksi. En enää huoletta lasna mä leiki kukkana kunnahalla, leikki jo loppui lumien tullen, kukkahan koski jo halla. 6:s kohtaus Nyt se on ohi, sisko, ohi, meidän on vielä kotitienoot! Kaikkivaltias, Sinulle kiitos! Onko sinulla, Anna sisko, maitoa juodakseni? Se virkisti.
Vaan kun tuojan toruvi, Saajani pahoin sanovi, Vetäjäni vierastuvi, Siit' itken iäni kaiken, Ja kaiken elinajani. Itken pois ihanat silmät, Vieretän verevän kasvon, Puotan poskeni punaiset, Kasvon kaunihin kaotan. Itken kujat kuurullani, Läävät länkämäisilläni, Itken saavit, itken saunat, Itken salvomet saloa.
Suutansa wäyristellen ojensi Lewenius hänelle kätensä. Nimismies ja Rommander istua mörröttiwät mykkinä. "No mitenkä se meidän kanssamme on?" sanoi wiimein Rommander. "Tuo poskeni ... sinä sen roisto..." ärähti nimismies. "Ettäkö minä roisto...?
Päivän Sana
Muut Etsivät