Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Ja mieleensä nyt johtui vuossatain unelmat Nuo verta uhkuvaiset, nuo kuolon kamalat, Nuo, joiden surkeutta niin itki katkeraan, Niin että heräs raukka hän kyynel poskellaan. Nyt muisti kuinka vieras jo aikaan hämärään Maan ryösti hältä, kalpa ja risti kädessään. Hän pojat parhaat Suomen löi miekoin terävin, Ja Suomen ohjat otti niin käsin verisin.
Tutki vettä. Nyt ma liekissä liejun pois. TIERA. Vesi selvä, sun manoan, taivu minun tahdostani, luonnon liekku sa hopeinen, valtameri, vaahtoharja! Muutu muotoon! Tyynny tyrsky! Astu Aallotar esille. AALLOTAR. Suistunut on hän suuriin vesiin, Vellamon suudelma poskellaan. Muut' en tiedä. Tutki maata. Nyt ma ilmahan haihdun pois. TIERA. Maa vanha, sinut manoan, kokoa osasi tänne!
Mutta eräänä päivänä hänen istuessaan suuri punainen kätensä suurella punaisella poskellaan, huomasi hän, ettei ihmisen ole hyvä yksin olla maitokaupassa ja senvuoksi meni hän kadun ylitse. Siellä seisoi Engebretsen rihkamapuodissa. Hän oli pieni ja hoikka, sekä käveli hiukset veden avulla sileäksi kammattuina, pieni vaalea poskiparta poskilla ja pureskeli mausneilikoita.
Lapseni minun pahojen tekojeni tähden kärsii. Voi minua! Voi kurjaa äitiä, voi onnetonta lasta! Viidettä yötä valvon minä sairaan lapseni luona. En jätä häntä hetkeksikään. Keskellä yötä tulee mieheni huoneeseen. Hän kumartuu sängyn yli, jossa lapsi makaa. Hän huokaa, silittelee päätäni ja painaa sitä kupeeseensa. Näen kyyneleen vierivän hänen poskellaan.
Sen luona, käsi poskellaan, Uneksii tyttö valveillaan Kuin illan kuutamalla. Innosta mieli hehkuaa, Se silmäin kautta soimuaa, Kuin joskus pohjan palo. Ja kyyhky kotkan rohkean Saa siivet sulhon seurahan Se kiiruhtaa kuin valo. "Oi, armas, joukost' uljahin Sä ollos! tullen kotihin Saat miehen-arvon kantaa. Ja tyttös, juosten vastahas, Sukostaa huulin poskeas, Kätensä sulle antaa.
Istunut vain piika pikkarainen yksin saunalaiturin päässä käsi poskellaan, ei itkenyt eikä iloinnut siinä, ilman vain itseksensä hyräillyt ja katsonut päivän kauniin laskemista, joka oli heittänyt kimmeltävän hohtonsa hänen kellertäville suortuvilleen. Väinämöinen silloin viskannut hänelle sanan vesien poikki: Tule, tytti, purtehemme!
»Ystäväiseni, tämä on katkeraa... Ja niin sääli sinua, ja minua myös» Hän tunsi Aletten lämpimät, kosteat kasvot poskellaan ja miten hänen ruumiinsa hytkähteli kouristuksentapaisesti hänen nyyhkyttäessään. Hän silitteli hänen tukkaansa koneellisesti, silitteli silittelemistään... »Meidän täytyy mukautua» sanoi hän alistuvaisesti. »Tyhjyyteenkö?» lausui Alette nousten äkkiä ylös...
Sen jälkeen hän pani molemmat kätensä penkin selkäpuulle, nojausi poskellaan niitä vasten ja katsoi kauas etäisyyteen. Niin, niin, lausui hän runollisen viehkeällä äänellä. Ehkä ! Miksei ! Minä vain ajattelen, että kun te olette vielä niin nuori. Ymmärrän kyllä, että vanhempana voi kokonaan uhrata itsensä muille. Mutta nuorena tahtoo elää hengittää ! En tiedä sentään, ainakin minä olen semmoinen.
Ja sitten äkkiä toisen, Pampaan lapsen, kiitävän puolialasti hevosen selässä, syöksyen äärettömiä aavikkoja pitkin ruskeat, eläimelliset silmät hurjasti kiiltäen ja suu auki. Hän tunsi hänen kätensä kaulallaan ja paksut huulet poskellaan ja paksun, villaisen tukan ja myskin hajun Knut puri hampaat yhteen, puristi kädet nyrkkiin ja polki maata! Hän oli vähällä huutaa tuskasta ja vihasta.
Uuno makasi Henrikin kanssa hänen huoneessaan. He eivät olleet vielä alkaneet juttelujaan, jotka edellisenä iltana olivat kestäneet yli puolen yön. Uuno riisuutui äänetönnä ja kiipesi vuoteeseensa. Siellä hän rutisti pehmeän tyynyn kyynäspäänsä alle ja nojautui poskellaan kättänsä vasten. Kuules, Henrik, sanoi hän: mitä sinä oikein pidät Hannasta?
Päivän Sana
Muut Etsivät