Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Tuleeko sinulta koskaan sitä pyörää siivotuksikaan? kysyy isä nurisevalla äänellä. Kyyllä minä sitä joskus... Poika pujahti porstuasta yliselle, missä hän pitää kesäasuntoaan. Joskus, matkii isä epäillen. Emäntä nuhtelee, että kun koko yön on hevosenviennis. Hän jo oli aikonut pukea ja lähteä etsimään, kun sillä lailla... Mutta mies kertoi harvoin sanoin missä oli ollut.
Yht'äkkiä huudahtivat he melkein yhteen ääneen: Armollinen jul ... kaksi ... viidenneltätoista päivältä ... Mitä tämä on? Mitä tämä on? kysyivät he vielä uudelleen toisiltaan, mutta ei kumpikaan osannut vastausta antaa. Porstuasta ja tuvasta kuului yhä vain kiihtyvää väittelyä ja melua. Tässä on kirjoitus, jossa kehoitetaan puolueita sopuun ja yksimielisyyteen, sanoi professori hetken kuluttua.
Emma tulee, viittaa häntä tulemaan porstuaan, vetää syrjään, sanoo: »Naimin mieshän on kuollut mehän emme nyt siis voi mennä naimisiin.» Kuka minua jostain tarkastaa? Kuka seivästää minuun tutkivan silmän? Hän näkee Laurin katsovan häntä porstuasta. Häntä lyödään reippaasti olkapäälle. No, lähdepäs sitten vihille, morsian siellä jo valmiina odottaa, Helander se yhä leikkiä laskee.
Tuohon kun siirrän pöydän ja nuo tuolit ja levitän hirven taljan jalkain alle, niin tulee tästä lämmin, soma nurkka. Kaarina, huutaa hän ovesta, tulehan tänne, mitä teet siellä ulkona? Terveisiä kirkosta! Lakaisen tullessani lunta täältä porstuasta, kun on taas ajanut kynnyksen tasalle. Sitäkin on täällä niin, että tahtoo siihen hukkua, jos minne liikahtaa.
Terveisiä ja kiitoksia, kyllä tulee ihan paikalla, kertoi Liisa palatessaan. Samassa kiireet, tassuttelevat askeleet jo kuuluivatkin porstuasta ja sisään touhutti lyhytläntäinen, lihava eukko, silmät tiirallaan. No, ei minun päiviäni, vai kahvin juontiin! Mikä ihme sinun nyt päähäsi pisti? huusi hän jo ovessa. Ilman minä vaan, kun tässä sattui olemaan hyvää aikaa.
Samassa alkoi porstuasta kuulua epätasaisia askeleita ja muuta kopinaa; sitten ruvettiin ovea jyryyttämään. ja nimismies meni avaamaan. Sieltä tuli Jaakko ja eräs toinen mies, jotka kantoivat jaloista ja käsistä sidottua, kovasti riekistelevää miestä. "
Ei vähintäkään ääntä kuulunut porstuasta eikä portailta. Hän rauhoittui vähän ja käväisi panemassa kannen kiinni. Tuntui helpommalle. Mutta kauhistutti vielä, kun ajatteli, että äiti olisi sattunut tulemaan, juuri kun hän oli kahviastialla ottamassa. Mutta jos äiti olikin kamarissa tai Sanna ja Jussi! Se oli mahdotonta, mutta häntä pelotti kuitenkin.
Käske häntä! onhan hän koko kavalieri ja voihan hän vielä päälliseksi esittää herraa Don Fernandon tyttärelle, jos herra hyvin ajaa asiansa". Se nauru, joka palkitsi näitä kokkapuheita ja joka tietysti sisälsi jonkun muille selvän viittauksen hänen yksityisiin oloihinsa, ei vielä ollut vaiennut, kun keveitä askeleita kuului porstuasta ja nuori mies astui sisään.
Se nyt ei ainakaan kannata, ruveta pienen talon isännäksi kouluja käymällä, olispa siinäkin, selitti isä. Minä menisin, ilmoitti Martti. Sinä... Kyllähän sinä... Emännän ääni kuului porstuasta ovenraosta. Tulkaa kohta tänne! Siellä siis on jotain hätää. Miehet menivät puolijuoksua. Mustikee ja Taulikee eivät pääse enää jaloilleen, selitti emäntä hätäisen katkonaisesti jälessään tuleville.
Enkä minä pääse täältä mihinkään, kun ei isä ole kotona. MAIJU. Sanonko minä, että Villeltä terveisiä? SILJA. Sano vaan. Mutta elä viivy, muista tulla takaisin samaa päätä. MAIJU. Kyllä, kyllä. (Menee, kääntyy porstuasta takaisin.)
Päivän Sana
Muut Etsivät