Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Olenpa minä kuitenkin aikaan saapa mies, parjatkoon minua kuinka paljon tahtovat mutta nyt en kehtaa käydä Kirrilässä enkä pappilassa, kun tämä asiani noin huonosti kävi", höpisi Rehkonen itsekseen, eikä huomannut, että porstuassa oli koko hänen puheensa ajan seisonut eräs Kolkin piika, joka kuuli joka sanan ja purskahti viimein nauramaan. "Hää!
Kun hän näissä mietteissään työhönsä istahti, kuului liikettä porstuassa ja kamarin oven takana haparoitiin aivan kuin olisi sitä pyyhitty yltä yleensä. Hän meni avaamaan ovea katsoakseen, pyrkikö joku tänne. Ovea avatessaan huomasi hän sen olevan sisältä säpissä, ja hän kun ei ollut pitänyt sitä säpissä milloinkaan, ainoastaan avaimen poissa kamarin oven suulta öisin.
MIINA. Lepsi tulee poikia kaupalle. TILTA. Tulevat jo porstuassa. Alkaa riisuutua. KAISA. Voi noita hupsuja! HILMA. No? Me luulimme sinua Lepsiksi! Ha, ha, ha! Eipä hullumpaa, voi olla. TILTA. Sinä sitä ensin sanoit. Hahaha! Ja Lepsiltä sinä näytitkin. MIINA. Sen teki tuo valkoinen huivisi. Näytti aivan kun Lepsi partoinensa olisi noussut reen perästä. Hahaha!...
Kun kiittäen sanoimme jäähyväiset Himmeliinille, sanoi hän Matille: Kyllä saa olla tämä vihoviimeinen tällainen kokous; olen ollut matkareisulla ihan helvettiin! Soisi Jumala, että pääsisin pahan pauloist'! Apuu meille ylhäält' anna, huokasi Matti. Hyvästi nyt vaan ja kiitoksia paljo! Hyvästi, hyvästi, ja kiitoksia vaan! Porstuassa oli Katriina.
On kai siellä, Elli, kaikki, mitä tarvitaan? On, minä lähetän vain palvelijan tuomaan juomavettä. Kiitoksia vain, kyllä minä tulen hyvin toimeen. Hyvää yötä. Hyvää yötä. Pastori oli heidän seisoessaan porstuassa ottanut rouvaansa vyötäisistä, josta tämä heikosti koetti irtaantua. Olavi oli jo ennenkin huomannut, että hän luultavasti ujoudesta koetti välttää miehensä lähestymistä.
Silloin kuului ulkona porstuassa syvä, käreä ääni kysyvän herra von Weissenbachia. Wengelin äreästä poiskäskemisestä ei näkynyt olevan apua; käreä ääni kuului vaan kovemmin ja kiivaammin. Herra von Weissenbach, joka sattumalta oli lähellä ovea, meni tyytymättömän näköisenä ulos, sulkematta ovea kokonaan jälkeensä. "Mitä tahdotte te?" kuulivat huoneessa olijat vanhan herran kysyvän.
Tehtyään oriilleen tavalliset taloontulokomennot niin kuuluvalla äänellä, että se piti talonväenkin huomata, sitoi Tuokko oriinsa kiinni ja lähti sitten köhnystelemään tupaan päin. Porstuassa heitti hän vielä muutamia kuuluvia jalan tömäyksiä lumenkopistamistarkoituksessa ja piti silmällä eikö aukeaisi kamarin ovi. Jopa aukesikin, ja Esa pisti päätään ulos.
Nyt koetti hän taas raskaasti selittää jauhaa: »Niin että tämä Partanen on niin julma mies nukkuessaankin, että lutikatkin sitä pelkäävät eivätkä uskalla ovesta sisään tulla, vaan värjöttelevät porstuassa.» Kaisa oli ihan pökertyä, kun ei tiennyt mitä sanoa. Oltiin välillä ääneti. Lopuksi Partanen sanoi: »No nyt, Turtiainen, saat sitte lopullisesti vahvistaa asian päättyneeksi.»
Porstuassa olijat työnsivät Marjaa edellään, mutta hän käpristihe oven pieleen, pysyäkseen ulkona. Anja huomasi hänet siinä. Marja! huusi hän. Tule sisään, Marja! En minä! Mutta Anja tarttui häntä käteen ja tahtoi vetää väkisin. Marja riuhtaisihe irti ja pääsi piilottautumaan porstuan pimeimpään nurkkaan. Vaan Anja ei hellittänyt. Mikset sinä tahdo tulla sisään? Tule nyt.
"No, kuuleppas sinä" ... hän puhui katsahtamatta juuri muuta kuin tytön käsivartta, josta hän pyyntöään tehdessä piti kiini. "No, kuule, pieni Inger-Johanna! Rintataskussa minun turkissani tuolla porstuassa on kaksi sitruunaa, luultavasti niitä ei kasva täällä vuoristossa, Peter! kaksi sitruunaa"... "Ei, ei! Suvaitkaa minun mennä!" ja luutnantti lensi kohteliaasti porstuaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät