Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Sinä puristit lumipaakun ja koetit viskata, mutta et tietysti osunut. Se tupsahti metsään. Huivisi joutui leuan alla epäjärjestykseen, sinä annoit minun pitää hattuasi, päästit huivin pois ja sidoit sen uudelleen. Tuo tarttui niin mieleeni, sillä sinä olit siinä hommassasi niin äidillinen ja liikkeesi niin naiselliset, Rakastatko minua? kysyin minä.
MIINA. Lepsi tulee poikia kaupalle. TILTA. Tulevat jo porstuassa. Alkaa riisuutua. KAISA. Voi noita hupsuja! HILMA. No? Me luulimme sinua Lepsiksi! Ha, ha, ha! Eipä hullumpaa, voi olla. TILTA. Sinä sitä ensin sanoit. Hahaha! Ja Lepsiltä sinä näytitkin. MIINA. Sen teki tuo valkoinen huivisi. Näytti aivan kun Lepsi partoinensa olisi noussut reen perästä. Hahaha!...
Miten olet kasvanut suureksi ja muuttunut siitä asti, kun juoksentelimme kilpaa ja heitimme palloa yhdessä Keuruun pappilan nurmikoilla.» Yrjö hymyili. Hänestä oli iloista muistella noita entisiä leikkejä, jotka olivat vielä niin elävinä hänen silmiensä edessä, ja hän sanoi: »Silloin sinä lainasit minulle korean huivisi kauniin ritarilinnani lipuksi, jonka yhdessä rakensimme pihlajan alle.»
Heitä hänet ja tule minulle! Parempi on olla rikkaan talon emäntänä kuin mökkiläisen kurjana orjana. Yrjön silmät hehkuivat, hän hengitti kuumeentapaisesti ja ääni oli lähes tukahtunut rajuista himoista. Mene pois, kelvoton, lausui Katri, mene ja vie huivisi ja kaikki, en tuon koomin kärsi sinua silmieni edessä.
ROLF JUTE. En. Vaan jätä tuo huivisi minulle! Se on oleva lohdutukseni siksi, että sinut taas kohtaan. EBBA. Se muistuttakoon sinua minusta! Hyvästi, rakas Rolf! ROLF JUTE. Hyvästi. Se onpi minulle kultaa kalliimpi, sillä se on peittänyt armahani ihanaisia kasvoja ja imeskellyt mehua, makeutta hänen kiemuroitsevista hiuksistansa! Kuudes kohtaus. Rolf Jute ja Tulleet.
Se on jotain; mutta tiedätkö, sen vuoksi onkin minulla valtaa ylitsesi". Tyttö vetäytyi ehdottomasti takaperin. "Niin, niin suoraan sanoen; minä voin pitemmittä mutkitta ottaa sinulta tuon heinätukkulan, voin ottaa huivisi pantiksi, ellet saata todistan isäntäsi täyttä omistusoikeutta siihen niittyyn, josta äsken niitit heiniä.
Yrjön silmät hehkuivat, hän hengitti kuumeentapaisesti ja äänensä oli lähes tukahtua rajuista himoista. Mene pois, kelvotoin lausui Katri mene ja vie huivisi ja kaikki, en tuon koomin kärsi sinua silmieni edessä. Katri juoksi tuvan päässä olevaan suojaansa, otti avaimen suulta ja veti oven lukkoon.
Minäkö soimaan sinun kunniatas Anna! Oi! että se olisikin vaan ollut soimausta! Anna. Ah! Bartholdus Simonis. Sano, Anna, kuka on se hävytöin mies, joka sinua on pyytänyt varastamaan avaimet kaupungin porteista? Anna. Avaimet? Mitkä avaimet? Olisiko hän senkin havainnut? Bartholdus Simonis. Sen avaimen, jonka äsken otit portista ja kätkit huivisi alle. Mikä on tarkoituksesi sillä? Anna.
Ei he sitten sen enempää kysele. Koetan muistaa, vastasi vaimo, käärien kokoon sinipunaista kaulaliinaa, jonka hän vast'ikään oli saanut valmiiksi. Täss' on sinun huivisi; muistahan panna se kaulaasi kylmällä ja kostealla ilmalla. Sinä et saa laiminlyödä kulkkusi hoitamista, ja jos aiot elää vielä parikymmentä vuotta, pitää sinun olla hyvin varovainen.
Sirkkain sirkuttaissa, mehiläisten suristessa, minun itsenikin nauraessa ja mukana muka leikkiä lyödessä aatokseni elivät lakkaamatta sinussa, ja joka hetki minä tiesin minkä suovan takana sinä haravoit, eikä läheisteni hyörinä estänyt näkemästä kaukaa sinun haravasi liikkeitä, sinun kyynärpäittesi kulmia ja sinun huivisi vilahdusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät