United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta lankesi hän kerran vielä polvillensa, iski nokiset kyntensä lujasti ristiin ja, vuodattaen palavia kyyneleitä, kiitti Herraa, Taavetin poikaa kaikesta nautitusta hyvyydestä ja rukoili hänen varjelevaa kättänsä tämän huoneen suojaksi tulevana yönä. Hän rukoili itsensä puolesta, noiden pienten puolesta tuolla vuoteella ja vieläpä kaikkein ihmisten puolesta maan piirin päällä.
Ruhtinas meni häntä vastaan lempeällä ja jalolla katsannolla. Ystävällisesti käski hän häntä mieltänsä rohkaisemaan. Amalia heittäytyi nyt polvillensa ja kertoi, kyynelten useasti keskeyttäessä hänen puhettaan, mitenkä vanhempainsa koti oli ryöstetty ja kuinka kuuromykkää setäänsä kidutettiin.
Lappalaiset ottivat lakit päästänsä ja laskeutuivat polvillensa, kääntäen kasvonsa maata kohden. "Omituinen näytelmä!" virkkoi Vasili kreivi, asettaen pihtisilmäimet nenällensä ja astui joukkohon sampanjalasi kädessään. "Mene sinäkin sinne", sanoi Olga Andrélle, mutta hänp' ei liikahtanut paikaltaan, jäi uhkeasti paikallensa vaan.
Tätä kaikkea ja vielä enemmänkin tunsi Ruppert, seisoessaan Dinkelbergin kukkulalla; hänen rintansa aaltoili, hän repi tukkaansa ja lankesi polvillensa vaikeroiden: "Jumalani, anna minulle veljeni jälleen en ole tähän päivään saakka vielä tiennyt, että niin sanomattomasti häntä rakastan!"
Anna oli tuskassaan vaipunut maahan polvillensa ja tuijotti taivasta kohden ikään kuin hän olisi tahtonut saada sieltä alas äsken kirkastuneen tähden avuksi, se oli kuitenkin liiaksi myöhäistä, kaikki oli mennyt, kaikki oli hiljaisena paitsi koski, joka yksitoikkoisesti ja synkästi kohisten jatkoi kulkuansa ja viskasi pirstotun ruuhen ja Yrjön ruumiin kiehuvaan pyörteesensä.
He lankesivat polvillensa keisarin eteen ja tarjoten hänelle sauvojansa sanoivat: "herramme, me pyydämme sinun katsomaan, mitä nämät sauvat sisältävät." Keisari avautti nuo ontelot sauvat ja löysi niistä aivan pieniä madonmunia.
ANNA lankee polvillensa, hiljainen rukous huulilla ja kasvot kirkastettuna. Nousee sitte seisoalle, mutta vaipuu Marian syliin. Oi, levähtää mun anna!... MARIA. Oi, hän kuolee! ANNA. Oon rauhaa saanut. Valkoista ja tyyntä On syömessäni. Terveisiä ... äidill'! Hän kuolee. Maria laskee hänen hiljaa puun juurelle maata. MARIA. Hän taistelun on päättänyt ja nukkuu Nyt turvallisna puhtaudessaan!
Herrat läksivät pois ja kuningas laskeutui polvillensa rukoilemaan. Silloin näki Leubelfing, sydän hurjasti sykkivänä, miten Lauenburgin herttua riensi kuninkaan luo. Halvan ratsumiehen pukimissa lähestyi hän hyvin matelevaisen-nöyränä kuningasta ja ojensi rukoilevasti kätensä häntä kohti, hänen noustessaan hitaasti ylös.
Riemu-kyynel kiilti silmässä Nadeschdan, Kalveet kasvot punastuivat, Pannen ristiin kätensä hän polvillensa Siihen lankesi ja lausui: "Jos on rukous, jos on pyyntö mulle suotu, Armollinen Keisarinna, Anna näiden lasten isä jälleen mulle Heidän äiti-raukallensa." Keisarinna suloisesti hymyellen Lausui: "vaadittepa paljon, Ruhtinasta vallan kuulusata kahden Poika-ruhtinahan eestä.
Signe lankesi polvillensa ja nosti kätensä taivasta kohden. "Ja sinä olet peräytymätön päätöksessäsi?" kysyi abbotti. "Sinä siis tahdot, että lemmittysi pitää kuoleman?" Signe viittasi hänelle kädellään, että hän menisi pois. "Se on siis sinun tahtosi?" ärjäsi Sigismund. "Hänen verensä tulkoon sinun päällesi!"