United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuvaileppas mielessäsi tätä iloista lasta maalattuna ja rumennettuna paarien jalkopäässä polviaan notkistelemassa, voivottelemassa ja valittelemassa teeskennellyin äänin ja vuodattamassa väkinäisiä kyyneleitä. Hänestä tulisi valhe, joka on lihaa ja luuta, hänelle itselleen inhoksi ja minulle, joka olen hänelle äidin sijassa, alituiseksi kiduttavaksi syytökseksi! Mitä välittäisin itsestäni!
Eräänä iltana, työstä tultuaan, istui hän tapansa mukaan penkille, viputteli ahkerasti polviaan ja vihelteli jotakin laulun nuottia. "Miksikäs Jakke nyt niin iloissaan on; enpä sinua ennen ole tuommoisena nähnyt?" sanoi äiti sen havaittuaan. "Istukaappa äiti tähän, niin haastellaan vähän", kehoitti Jakke. "Noh", sanoi äiti istuttuaan.
Kolibri syleili molempia polviaan käsivarsillaan, nojasi päätään niitä vastaan ja tirkisteli taas häneen sivulta. "Minä muistan". "Noh", sanoi Jergunov ja tahtoi lähestyä häntä. "Ei niin kiirutta, herraseni!" Kolibri irroitti palmikkonsa, joilla hän oli ympäröinyt polviaan, ja toisen palmikon päällä alkoi hän piestä luutnantin käsiä.
Kalle jäi paikoilleen polviaan pidellen nauramaan, sytytti sitten piippunsa ja kuuli vielä kaukaa, kuinka maa jymisi ja oksat katkeilivat pakenevan miehen jalkojen alla. Kerran vauhtiinsa päästyään kiiti tuo vakainen mies vihurina eteenpäin ja tuntui hänestä kuin pyssy joka hetki hänen peräänsä laukeaisi.
TOPRA-HEIKKI. Kuule sinä, Antti! Nämä miehet eivät polviaan ryvetä kenenkään edessä, ei, Jumal'aut'! Käy kuinka hyvänsä, mutta polvea ei notkisteta, eikä päätä kumarreta, muista se! ANTTI. Kun vaan olisi muuta neuvoa. TOPRA-HEIKKI. Olkoon tai ei, mutta sitä keinoa emme käytä, vaikka henki menköön. Sillä tavoin ne juuri ovat oppineet, herrat, menettelemään köyhän kanssa aivan kuin itse tahtovat.
Kustaa vajosi monesti polviaan myöten, kompastui kantoihin ja repi vaatteensa riippuviin oksiin. Mutta jos hänen matkansa oli vaivalloinen, niin haittasipa syvä lumi kontiotakin, joka tähän vuoden aikaan oli tottunut nukkumaan pehmeässä talvipesässään.
Ja hän notkisteli polviaan, levitti jalkojaan ja lensi vauhdikkaasti pitkin lattiaa Riikan kanssa. »Varokaa itseänne jokainen! Varpaitanne, herra pastori! Pois jalkasi tieltä, Kalle Schröder!» Juhani tanssi kuin poika iloisesti ympäri huonetta, ja kas vaan! Kalle Kräuger, Frans Flürk ja Kalle Dus seurasivat hänen esimerkkiään.
"Hiton somat kemut!" sanoi Billy eno ylenkatseella, silmäillen maaseutuun sopivaa ihmisjoukkoa, liputtavaa tulta ja hevoisia, jotka lieattuina söivät näköalan perällä. Yhtäkkiä välähti sukkela aate niistä viinahöyryistä, jotka pimittivät hänen aivojaan. Se aate oli tietysti pilkkaavaa laatua, sillä hän läjähytti taas polviaan ja pureskeli sormiansa, ettei naurunsa kuuluisi.
"Tietääkö herra rovasti jotakin tähän asiaan? tuosta herrasta ehkä joka Taavin kanssa käveli?" "Juuri hänen jälillensä luulen pääseväni". Rovasti istuutui huohottaen ja sivellen polviaan, ja lausui sitten: "Kuulkaahan nyt lyhykäistä kertomusta elostani ja olostani, tiedoistani ja toivoistani: "Minä en ole tietänyt tästä asiasta mitään ennen kuin viimme viikolla.
FEDERICO. Kas nyt alkaa leikki uudestansa! RAFAEL. Se on siis totta, että tää herra rakastaa teitä? DOLORES. Hänkö? Minä olen kuin puulla päähän lyöty. LEONCIA. Tee vaan itsesi ällistyneeksi. DOLORES. Minä en tiedä mistään, äiti. LEONCIA. Eikö hän siis jo ennen ole sinun edessäsi polviaan notkistanut? DOLORES. Ei, nyt ikään ensi kerran. LEONCIA. Mutta niin sinä kumminkin sanoit.