Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Kuulu Menoition poika, sa muist' yli ystävä rakkain, nyt pian lie halu polvia mun halaella akhaijein kerjäten auttamahan; hätä näät ylen hirveä heill' on. Nestorin luo kysymään sinä nyt, Zeun suosima, mennös, haavoitettuna pois ketä toi hän kamppaelusta.
Armoa! huusi lapsi, jota neekeri nyt lähti viemään, armoa! ja kiskausi hurjalla ponnistuksella orjan käsistä, jättäen samassa siekaleen leningistään hänen käsiinsä. Laupiutta! nyyhkytti hän, syleillen sheriffin polvia, joka törkeästi sysäsi hänet takaperin. Laupiutta, herra! Abdallah on syytön, hän ei ole syyllinen. Yhtäkkiä näki hän Omarin rypistetyn otsan. Tästä näkemästä näytti jotain juolahtavan hänen mieleensä. Hän nousi ylös, ojensi kätensä ruhtinasta kohti ja sanoi:
Minä ajoin niinkuin hullu, ja ilmankin on kaiken viikon ollut niin kova kiire, että on saanut juosta ja hypätä, että jalat tahtoo kulua polvia myöten pois. Kiusaus kiusasi minua jo tullessani aukasemaan kirjeen, mutta vanha rehellisyyteni kumminkin pidätti. Eihän minulla olisi ollut oikeutta aukasta toisen kirjettä, vaikka kohta se oli omalle lapselleni.
Hän on vielä lapsi, oi herra! Mutta Kristus on väkevämpi kuin Caesar. Minä tiedän, että Hän on väkevämpi!... Pidäthän sinäkin Lygiasta. Siunasithan sinä meidät! Hän on vielä viaton lapsi!..." Vinitius kumartui taasen maahan, nojasi päänsä Pietarin polvia vasten ja toisti toistamistaan: "Sinä tunsit Kristuksen, herra! Sinä tunsit hänet, sinua Hän kuulee! Asetu Lygian puolelle!"
Tyynenä istui hän kyynäspäät polvia vasten, kädet kannattaen päätä, joka oli eteen kumartuneena. Oletteko suomalainen Suomessa syntynyt? kysyin minä äidinkielelläni. Olen, vastasi hän lyhyesti ja kuivasti. Hän näkyi kumminkin hämmästyvän, vaikka koetti sitä peittää. Silmät kuvasivat kummastusta ja synkästä elottomuudestaan kirkastuivat kostuakseen sitte taas entistä enemmän.
Se tulvillaan oli vettä, urhojen surmattuin asut aalloiss' uiskeli sorjat, uiskeli ruumiit myös; ja hän veest' ylös polvia nostain ryntäsi tulvaa päin, eik' estää vierivä virta voinut hänt', ison voiman soi näet hälle Athene.
Näin hänen kasvojensa puhuessani käyvän yhä kalpeammiksi ja vakavammiksi, kunnes hän vihdoin, käsivarret polvia vasten nojautuneina, peitti kasvot käsiinsä, niin etten saattanut nähdä muuta, kuin että hänen huulensa vapisivat ja että hän itki.
Mutt' yhä polvia kietoin hiipiytyi Thetis aivan luo, yhä pyysi ja virkkoi: "Myöntymys pettämätön suo päätäsi nyökäten tai myös kiellä se pelkopa ei sua estäne jotta jo näänkin, kuink' ala-arvoisin minä kaikist' oon jumaloista." Vastasi pilviennostaja Zeus, tukaloituen tuiki: "Turmia totta jo teet, kera Heren kun minut riitaan saatat, härnäämään hänet häijyin taas mua moittein.
Pelastakaa minut! Pyhän neitsyen ja kaikkien pyhimysten nimessä, pelastakaa minut, sennor! änkytti hän ja syleili suurimmassa tuskassa herransa polvia. Syy tähän kohtaukseen selvisi pian, sillä avonaisessa ovessa näkyi kiljuva, riehuva ja meluava väkijoukko, joka pysähtyi huomatessaan molemmat kreivit ja jäi seisomaan kynnyksen taa, uskaltamatta tunkeutua sisään.
Paaden paljoa suuremman nyt tempasi Aias, heitti sen, heilauttain, min voi väki suunnaton suinkin; kilven ruhjoi järkäle tuo, iso kuin kivi myllyn, Hektorin polvia horjuttain; selin kenttähän kaatui kilven alle hän, vaan heti taas hänet nosti Apollo.
Päivän Sana
Muut Etsivät