Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Siis sinä nyt nopeasti riennätä, nosta jo kamppailuun hiuskaunot akhaijit, taas ett' iliolaisia päin minä käyn, koetankin, vieläkö vain halu lie liki laivoja yöpyä heillä. Mutt' iloll' ehkäpä kai moni polvia sois lepäyttää, pois kahakasta jos päässyt lie väkipeitseni välttäin." Noin hän virkki, ja riemastui varusääret akhaijit, kun vihan mielestään jalo jätti jo Peleun poika.
Nyt käsivarrellaan hän Akhilleun polvia kietoi; peitseen tarttui taas, sitä päästänyt ei käsi toinen, näin sanat siivekkäät rukoellen siinä hän äänsi: "Polvias kietoen sult' anon armoa, säästä, Akhilleus!
Näin rukoillessaan ei hänestä enään tuntunut tyhjältä; ei, hänestä tuntui kuin voittamaton hyvää suojeleva voima, johon hän jälleen luotti, vaan jolle hän ei tiennyt mitään nimeä, olisi seissyt aivan hänen edessään, ikäänkuin hän olisi ollut vihollisten ahdistama tytär, joka pelastusta rukoillen syleilee mahtavan isänsä polvia.
Väki istui eineellään, ja pöytään minuakin käskettiin, mutta minä en mennyt ja jäin vain penkilleni istumaan, siltaan tuijottaen, kyynärpäät polvia vasten. Katselin minä kuitenkin välistä syömämiehiäkin ja koetin vetää huuleni ivahymyyn. Olisin suonut, että koko maailma olisi nähnyt sen ja tietänyt, että minä niin tein.
Paidankaulus oli punakirjainen, nuttu oli poissa ja polvia peitti suoraraitainen alushame. Päivä paistoi helakasti hänen voimakkaille hartioilleen, iho oli ruskettunut, silmät siniset, piirteet hienot ja puhtaat, ja hän tuoksui hajuheinää ja uutta vaatetta. Ensin istuttiin loitommalla toisistamme, kumpainenkin laidallamme.
Ja muutoin se vakuutus, joka riitti minulle yksin ollessani, voi ehkä tulla liian vähäpätöiseksi naimisessa ollessani, jos ehkä" lisäsi hän leikillisesti hymyillen "hyvinkin suuren perheen isäksi joudun... Aina on ajateltava tulevia polvia, joita kohtaan on sinulla, minulla ja jokaisella mitä painavimpia velvollisuuksia."
Mutta huomattuaan vähitellen jälleen kiivastuvansa hän pysähtyi ja rupesi puhumaan muusta. Tiedätkös että minä olen talven kuluessa aika lailla lukenutkin, sanoi hän olkapäät koholla, kädet polvia vastaan ojona ja huulet yhteenpuristettuina. Mitä lukenut? Matematiikkaa, algebraata, trigonometriaa
Heinä polvia halasi, pohkehia poimulehdet, horsman latvat lantehia; uumenta uninen valmu; itse ruusuna rusotti, ylpeä, ylinnä muita. Ihala ihantelihe, katsoi kaunis maata, merta. Mehiläinen, mies kepeä, lensi kukkasen kupuhun; punahuuli noin puheli: »Paha poika, pois menekin umppujani aukomasta, juomasta juhannustani, ruusuja rakastamasta!»
Miten monesti polvia oli notkisteltava ja otsaa lyötävä lattiaan, näytti olevan tarkkaan määrätty. Rukous muhammettilaisilla ei kuitenkaan ole rukousta siinä merkityksessä, kuin me kristityt sitä käsitämme. Muhammettilaiset eivät oikeastaan rukoile mitään Jumalalta; heidän rukouksensa on ainoastaan Jumalan ominaisuuksien, kaikkivallan, viisauden, hyvyyden, suuruuden j.n.e. tunnustamista.
Tuulee virkeästi vastaan, hän nojaa vartaloaan vähän eteenpäin, suojaa silmiään päivänvarjolla ja pitää toisella kädellään kiinni hattunsa reunasta. Rinnassa on hänellä kukka, jonka äsken taitoin tiepuolesta, helmat hulmuavat, ja tuuli painaa niitä kiinteästi polvia vasten.
Päivän Sana
Muut Etsivät