United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saatuaan kahvin valmiiksi otti Topias Josun istumaan polvelleen. Kietoen sormensa ympäri pojan korvakiharoita virkkoi hän: "Kultapoikani!
Kotihartaushetkemme olkoot lasten juhlahetkiä kalliita hetkiä, jolloin heidän ahkera isänsä jättää työnsä ja toimensa ja ottaa heidät, kuten Jeesus muinoin, polvelleen siunatakseen heitä. Ja isän kuva painuisi tällaisina hetkinä lapsen mieleen niin valoisana ja hellänä.
Kymmenen päivän perästä on loppu ... silloin silloin ." Sairas rupesi kovasti vapisemaan ja koki nousta: "mene papin tykö, kuuletkos!" ja hän valittaa vaikeroi taas kauan ja levottomasti. Anna katsoi Bård'iin; tämä oli yhtä vaalea kuin hänkin. "Bård! tajuatko sinä ?" kuiskasi Anna. Bård puisti päätänsä. Anna istui hänen polvelleen ja likistihe aivan häneen.
Onkohan sitä kukaan kätkenyt, pitää sanoa. Ei kaiketi minulla ole, jatkoi Laara nostaen kädet polvelleen ja siirtyen lähemmäksi seinää. Vaan kyllä se on sinun takanasi, päätti Tuomas. Anna pois. Laara vain tokistautui lujemmin istumaan ja teki tyhjäksi. Silloin ei Tuomas enää malttanut olla ryhtymättä kiinni, saadakseen pois hattunsa.
No mikäs sinun nimes on? kysyi Heikki ottaen lapsen polvelleen ja silittäen sen valkoista kiharaista päätä. Sano nyt nimes, sano pois! kehoittivat Juho ja Liisa. Heitti, virkkoi lapsi. Sano: Heikki Heikki Vuorelainen, sano niin! He-itti Vuorelainen. Heikki punastui ja koetti turhaan sitä peittää.
Gryhling antaa äänetönnä kättä. Miksikä, hyvä eno, olet noin totisen näköinen? Hm! Taasen hm! Mikä sinua vaivaa? Ei mikään! Eno kulta, mikä sinun on? Olethan sinä aina niin tyyni ja rauhallinen, ei sinua koskaan näe pahalla päällä, jollei kasvoissasi juuri riemun ilmauksiakaan huomaa. Käyhän nyt tuohon istumaan. Gryhling käypi istumaan, Aili tulee hänen polvelleen.
Minä olen tuntenut hänet jo monta vuotta ja yhtä verevä hän on aina. Missä sinä olet häneen tutustunut? No, tuossa hän jo tuopi! Kas, niin... Kalle veti hänet polvelleen niinkuin omaisuutensa ainakin eikä ollut tietävinäänkään hänen vähäisestä vastarinnastaan. Tyttö oli suuttuvinaan ja uhkasi huutaa.
Mitä metsänpetoa sinä tuossa tuot? Terveisiä kaupungista, sanoi Matti rauhallisesti, lakkinsa orren päähän ripustaen ja ryynipussin eukon eteen pöydänkulmalle asettaen. Toin vain uuden rengin tullessani. Rengin! huusi eukko taimmaiseen soppeen paeten. Karhuhan tuo on, oikea karhu! Lapsi tämä vasta on, virkkoi Matti, istuen itse lavitsalle ja nostaen Nallen polvelleen.
»Rukoilen», vanhus vastasi rauhallisemmin ja toivovammin kuin tähän asti. »Rukoilet! Mitä loruja! Se aika on mennyt, jolloinka jumalat ihmeillä auttoivat ihmistä. Haa! Jupiter! Sepä isku! Kylkesi! kylkesi! Varo kylkeäsi, Lydon!» Suonenvedontapainen jännitys oli vallannut katselijajoukon. Eumolpus oli voimakkaalla iskulla tavannut Lydonin kypärään, ja tämä lysähti polvelleen.
Ja kun herttua, herttuaallinen kruunu päässään ja komea viitta yllään, hyppäsi alas jalon ratsunsa selästä, laskeusi toiselle polvelleen ja piti jalustimesta kiinni, sill'aikaa kuin Ludvig astui alas pienen konkarinsa satulasta, niin tämä näky väkisin tahtoi naurattaa.