Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Mutta roomalaiset olivat nyt täydessä tiimellyksessä: he hyökkäsivät peräytyivät etenivät, ja kumpikin käytti niitä tuskin huomattavia, hiushienoja kädenliikkeitä, jotka kuvaavat ammattitaitoisia miekkailijoita. Mutta juuri nyt Eumolpus, vanhempi gladiaattori, teki sen taitavan sivupiston, jota pidetään mahdottomana välttää, ja haavotti Nepimusta kylkeen. Kansa riemuitsi, Lepidus vaaleni.
»Hoo!» Klodius sanoi, »veto on melkein kuin voitettu. Jos Eumolpus vain pysyy rauhallisena, niin toinen vähitellen vuotaa kuiviin!» »Mutta, jumalten kiitos! Hän ei malta pysyä rauhallisena. Katso! Hän ahdistaa kiinteästi Nepimusta. Mars avita! Nepimus puolustautuu hyvin! Siinä oli aimo isku toisen kypärälle! Klodius, minä voitan!»
»Neljä yhtä vastaan roomalaisen puolesta», Klodius sanoi Lepidukselle. »En suostu kahteenkymmeneenkään yhtä vastaan! Mitä, Eumolpus on todellinen Akilles, ja tuo miesparka vain tiro.» Eumolpus katsahti tiukasti Lydoniin. Hän hymyili; mutta tätä hymyilyä seurasi heikko, tuskin kuuluva huokaus säälin tunne, jonka kuitenkin tottumus voitti, ennenkuin se oli ehtinyt sydämeen juurtua.
Lydon, joka tähän asti oli puolustautunut varsin taitavasti ja urheasti, alkoi vähitellen väsyä tottuneen roomalaisen väkevistä iskuista. Hänen kätensä herpaantui, silmissä hämärsi, hän hengitti vaivalloisesti ja huohottaen. Taistelijat taukosivat taas hetkeksi. »Nuori mies», Eumolpus sanoi matalalla äänellä, »antaudu!
Kansan kiihtymys oli nyt korkeimmillaan. Eumolpus oli aluksi saanut sen suosion osakseen; mutta Lydonin sirous ja hänen taitavasti osattu vetoamisensa Pompeijin lanistan kunniaan oli kohottanut hänen arvoaan ja suosiotaan suunnattomasti.
»Rukoilen», vanhus vastasi rauhallisemmin ja toivovammin kuin tähän asti. »Rukoilet! Mitä loruja! Se aika on mennyt, jolloinka jumalat ihmeillä auttoivat ihmistä. Haa! Jupiter! Sepä isku! Kylkesi! kylkesi! Varo kylkeäsi, Lydon!» Suonenvedontapainen jännitys oli vallannut katselijajoukon. Eumolpus oli voimakkaalla iskulla tavannut Lydonin kypärään, ja tämä lysähti polvelleen.
Eumolpus otti kypärän päästään ja pyyhki otsaansa; hänen lyhyeksi leikattu tukkansa ja lyhyt partansa, hänen ylväät roomalaiset piirteensä ja kirkkaat, mustat silmänsä herättivät yleistä ihastusta. Hän oli reipas, haavottumaton, uupumaton. »Nyt, Lydon», hän lisäsi, »ellet tahdo tuon urhoollisen ja kokeneen miehen kanssa otella, on sinulla täysi vapaus siitä kieltäytyä.
»Tunnetko nuo roomalaiset, Klodius? Ovatko he kuuluisia gladiaattoreja vai ovatko he vain ordinareja?» »Eumolpus käyttelee miekkaansa varsin taitavasti, Lepidus ystäväni. Nepimusta, pienempää miestä, en ole koskaan nähnyt; mutta hän kuuluu olevan keisarillisen fiskalin poika ja on käynyt hyvää koulua.
Päivän Sana
Muut Etsivät