Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Jos vielä sittekin toisinaan onnettomasti sattuu, niin levottavaa kuitenkin on tietää tehneensä, mitä ihmisen mukaan taisi. Lapsi suuhun suurimmankin, piika päähän pienimmänkin. Niinpä lieneekin tapa lapsilla kaikki, mitä eteen sattuu suuhunsa koota, eivätkä heitä mielellänsä tytötkään, mitä vaan koreudeksi päähän eli muulle ruumiille kelpaa. Laulu laiskana pitävi, virret työtä viivyttävi.
Tällä sananlaskulla välistä armonalaisetkin itseänsä kuvailevat, ei olevankan valitsemista, vaan ottaminen, jos mitä saavat; taikka toista sananlaskua myöten: Käydä käsketyn pitävi, olla nöyrän neuvottavan. Ei salli savinen pelto koreata kuokkijata, piian pitkiä hameita, sukan vartta valkeata. Vertaelee ei käyttävän talonpojalle herroina elää, joka kyllä onkin tosi asia.
Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi emo kuulemahan. "Mitä itket piikaseni, Nuorempaiseni nurajat, Anoppiko pahoin pitävi?" "Niin anoppi hyvin pitävi Kun ennen emo kotona." Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi veikko kuulemahan. "Mitä itket siskoseni, Nuorempaiseni nurajat, Kytykö pahoin pitävi?"
Jalka maassa teutaroivi, päähyt pilviä pitävi; parta on eessä polven päällä, hivus kannoilla takana; syltä oli silmien välitse, syltä housut lahkehesta, puoltatoista polven päästä, kahta kaation rajasta. Hivelevi kirvestänsä, tahkaisi tasatereä kuutehen kovasimehen, seitsemähän sieran päähän. Astua lykyttelevi, käyä kulleroittelevi lave'illa lahkehilla, leve'illä liehuimilla.
Immikkö aholla itki, Heinätiellä hellehteli, Kirjavaisella kivellä, Paistavalla paaterella. Kyselimmä, lauselimma: "Mitä itket impi rukka, Impi rukka, neito nuori, Ken sua pahoin pitävi, Velikö pahoin pitävi?" "Veljeni hyvin pitävi." Immikkö aholla itki, Heinätiellä hellehteli, Kirjavaisella kivellä, Paistavalla paaterella.
Varmaankin hyvin teit, sa luonto, moista lakaten sukukuntaa siittämästä ja riistäin mahdin tuon Mars-jumalalta. Ja että norsut ynnä valaskalat maan päälle loit ja luot, sit' oikeana pitävi mieli oikein katsovainen, näät missä pahaan tahtohon ja voimaan myös yhtyy järjen täyden käyttökyky, inehmo siinä aseeton on aivan.
"Mitä itket veljen tyttö, Nuorempaiseni nurajat, Sulhoko pahoin pitävi?" "Se se koira, koira onki, Sepä vasta koiran koira! Soisin mie mokoman sulhon, Vuoen tornissa toruvan, Hirsipuussa hirnakoivan! Soisin orressa olevan! Kun näkisin poltettavan, Tulta alla kiirettäisin; Kun näkisin leikattavan, Päätä pölkylle panisin; Kun näkisin hirtettävän, Hirsinuorasta vetäisin.
Mipä liina liitetähän, Sepä saaha'an sanoja; Mikä lakki laitetahan, Se pannaan pahoa mieltä; Housut huolella pitävi, Miehen vaattehet varulla, Paitaset pahoilla mielin, Sukat suurella suvulla. Vanhan lahjat nuorelle.
Mut hän, mi hyvin tunsi toiveheni, hymyillen alkoi ja niin riemu-kasvoin kuin iloinnut ois itse Luoja niillä: »Maailman liike, joka keskipisteen pitävi hiljaa, pyörittäissä muuta, täst' alkaa niinkuin rajamerkistänsä. Taivaalla täll' ei paikkaa muuta ole kuin Luoja, jossa rakkaus se syttyy, mi kiertää tään, ja voima, min se kylvää.
Moni matkassa tulevi, Tapahtuvi taipalella, Joutavalle juomarille, Hurjalle humalapäälle: Kinnas kirpovi kuhunki, Saapukka johonki saapi. Isäntä olutta juopi, Mies se viinoa vetävi; Heponen helyjä syöpi, Varsa varpoja purevi, Pere piinoa pitävi, Lapset nälkeä näkevi.
Päivän Sana
Muut Etsivät