Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Hän muisti ehkä hänen vastauksensa Frankfurtin porvareille, kun nämä anoivat saadaksensa pysyä puolueettomina: Puolueettomuus on sana, jota minä en ollenkaan voi sietää, sanoi hän, ja kaikkein vähimmin taistelussa valon ja pimeyden, vapauden ja orjuuden välillä.
Loi ilta varjot maisemille ja vuorilla jo vartoi yö. Ja sumussa ja pimennossa jo seisoi rivit tammien ja pensastossa, viidakossa kaikk' kului silmät pimeyden. Kuu pilvivuoren takaa nousi, ui unisena esihin ja tuulen siivet hiljaa sousi, soi ilma oudoin sävelin. Yön kauhut kasvoi vastahani, mut rohkeuteni karttui vain. Mun poltti tuli suonissani, mun hehkui liekki rinnassain
Puh! sanoi hän ja puhalsi armottomasti lampun sammuksiin. Eikä kukaan uskaltanut enää sytyttää lamppua, jonka peikko oli sammuttanut. Mikäs nyt neuvoksi? kysyivät toisiltaan matalan majan asukkaat pimeässä istuessaan. Mutta tuskin oli pimeyden peikko mennyt, kun livahti valon haltija ovesta sisään. Sammuta sinä, minä sytytän! sanoi hän ja sytytti kynttilän pöydälle palamaan.
Kuin vanha aallonkyntäjä kariin juuttuin joka tuulelta yöksi jo suljet purjeitas. Muun kaiken kalliin pettäen, kaiken puuttuin jo tyytymys vartioi sinun porttias. Muun kaiken murentain sekä itse muuttuin; niin, aika nöyrtyvä on sinun kohdallas. Aika on aluton ja loputon. Se yhdistää kaksi ajattomuutta. Se on portti kahden pimeyden välillä.
Haastelee hän yksin käydessänsä: »Vallitsija kirkkaan korkuuden, Suo mun aina silmät puhtaal, vakaal Puolees taitavani katsahtaa. Opeta mua eloo rakkauden, Valkeutes pyhä virtakoon Poveheni, ja mä, pelkäämättä Pimeyden valtaa, tieni käyn. Ja kun viimein päätetty on matka, Astun kunniasi kaupunkiin, Jonka muurit kullast, krysoliiteist Hohtaa kesäsillä kunnahil.»
Hänen sydämensä sisin pyhyys ei kuitenkaan ole, tietääkseni, mikään pimeyden ja kuoleman kammio, vaan pyhä, valoisa paikka, sillä Jumala on siinä. Tuntikausia Fritz ja minä puhuimme T:ri Lutherista ja siitä, mitä hän oli tehnyt meidän molempain hyväksi, enemmän kukaties Fritzin, kuin minun, koska hän oli kärsinyt enemmän.
Otsalla olivat suuret vesihelmet niillä, jotka rivissä seisoivat, ja lakkaamatta koettivat kädet, nuoraa jatkaessa, solmuja, josta ihmishenki riippui. Näin kului hetki toista raskaampi ikäänkuin aikakin olisi ollut kiinnitetty nuoraan, josta pimeyden voimat pitivät kiinni. Köysi on yhä vielä pinnistetty, yhä vielä hän siis riippuu eikä vielä ole saanut pohjaa jalkojensa alle.
Kun hyvästit oli heitetty ja tädit kääntyivät poispäin kyyneliään kuivatakseen, virkkoi pastori taputtaen heidän vavahtelevia hartioitaan: »Elämä on pimeyden laakso, kaikki vaellamme me täällä sen läpi yhtä sokeina ja tietämättöminä, mutta kukkuloilla paistaa Herran päivä, ja sinne on Hän meidät kerran johdattava. Näkemiin asti, jos on Hänen tahtonsa, että me siellä toisemme tavoitamme.»
Jak. Juteinin Runon Tähteitä. Wiipurissa A. Cederwallerin Kirja-painosta, 1826. Wiisauden Waellus Maan päällä. Jak. Juteinin Kirjoittama. Wiipurissa Kirja-painosta wuonna 1826. 1 a. 12. Sangari Sionissa, elli Walistuksen Koitto Pimeyden Wallan ylitse. Jak. Juteini. Wiipurissa, Kirja-painosta 1826. 1-2/3 a. 12. Kissan Poika. Jak. Juteinilda. Wiipurissa, Kirja-painosta wuonna 1826. 1 a. 12.
Minä kuljin tuon, niin sanoakseni, valkoisen pimeyden läpi; minä pidin meren kohinaa vasemmalla puolella oppaanani ja tuo ennen mainitsemani suru kalvoi mieltäni yhä enemmän, kuta tiheämmäksi sumu kävi. Ei ollut vielä myöhää illalla kun kuulin koiran haukuntaa oikealta.
Päivän Sana
Muut Etsivät