Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyyneleet virtasivat pojan poskille; hän oli vielä lapsi; mutta hän kuitenki koetteli hymyillä ja kuiskasi itsekseen: "tulevaisuudessa!" Tuossa seisoi hän, kunnes pimeni ja kaikki vaikeni; silloin astui hän ystävänsä kanssa kotiin. Rinnatusten makasivat he kau'an ja makeasti. Nellolla oli yksi salaisuus, jonka ainoastaan Patras tiesi.
Anna oli aivan huumeuksissa. Silmissään pimeni maailma ja oudot välähdykset leimahtelivat. Hän juoksi vuoteen viereen, pudisti Gunhildaa käsivarresta ja kirkaisi: "Se on valetta! Semmoista ei tapahdu! Se on valetta!"
Mies toki arveli: »Ka tottapahaan tuloo kun on kerran männä osannut!» Mutta ei tullut poika. Yö pimeni. Jo oli alettu riisuuntua. Anna Doroteea hoikki ovelta mutta turhaan. Hän jo suututteli: »Pahanhengen kakara!... Ei oo kuin yks vuan, mutta onpaan siitää ristii ja riesoo, jotta ei oo enee yön lepuu, ei päivän rauhoo!» Lopulta joutuivatkin he ajattelemaan, että mihinkä poika nyt on yöksi jäänyt.
Maailma kävi kylmäksi ja päivä pimeni yöksi. "Luovun pojastani", sanoi äiti Yössä alkoivat tähdet kimmeltää Ja taas värisi hymy äidin huulilla. Joku sanoi sen olevan äärettömän onnen hymyn. Toinen sanoi sitä pohjattoman tuskan hymyksi. Ja kolmas arveli sen hymyn olevan kotoisin sieltä, missä ääretön onni ja pohjaton tuska yhtyvät yhdeksi. En sano onko opettaja Touhio mies vai nainen.
Jos tämä kaikki oli tapahtunut Georgin vielä olematta kapteeni, niin oli se tietysti tapahtunut vastoin hänen tahtoansa, ainoastaan siksi, ettei hän sinä hetkenä voinut hallita itseänsä. Ei, ei, ei! Se on mahdotonta, ettei hän tulisi. Ja kuitenkin, mitä enemmän Helena ajatteli ja mitä enemmän pimeni, sitä vähemmän syitä oli hänellä, miksi semmoinen oletus olisi ollut mahdoton.
Ja kun syksyinen ilta pimeni, tuuli ja sade pieksi ikkunoita, tuntui Elsasta, että Jori siellä kaukana kodistaan on myrskyssä turvatonna. Ja hän olisi tahtonut hänet suojata... syleillä... suudella... Ei kukaan koko maailmassa voisi olla Jorille niin hellä kuin hän, eikä Jori missään saisi tuntea niin suurta rakkautta kuin hänen luonaan.
Olen vakuutettu siitä, etteivät he ole puoleksikaan niin rasitettuja kuin Robert itse." Keskustelua ei jatkettu, matkan kuluessa vain jompikumpi lausui jonkun mitättömän sanan. Yö pimeni pimenemistään, niin että tullessaan perille Ryforsiin, tuskin näkivät tietä edessään. Työväen kirjastoa lähetessä, näki Robert tulen akkunasta.
Kun hän tuli lähemmäksi, säpsähti hän, ja tuli alakuloiseksi, että hän näki Klairon'in kalveana ja hengästyneenä nojautuvan ovea vastaan; ja hänen otsansa pimeni. Mutta hän salasi sen pian hymyilyllä, meni likelle ja ojensi kätensä Klairon'ille. "Mitä?" kysyi hän levollisesti. "Oletteko täällä, Klairon? Teille ei siis ole sanottukaan, että pyysin teitä syömään tänä päivänä yksinänne?"
Niin paljon oli heillä ollut kaikenlaista keskustelua, hyvää ja hupaista, ett'eivät huomanneet miten avaruus pimenemistään pimeni.
Kas, kas, kun kuu pimeni yhtäkkiä, tuskin voin erottaa sinua kultaistani, tuossa on nenä, tuossa silmät, tuossa suu. Lyydi, näin pitäisi olla aina, juuri niinkuin nyt: että sinä istut tässä vasemmalla, että kuu kulkee pilvissä, välistä peittyen, välistä valaisten, ja me jonnekin matkustamme, tietämättä minne, vaan matkustamme ja matkustamme me kahden kesken, sinä ja minä. Niinkö sinusta?