United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sitä teiltä odotin! Sallikaa minun puristaa kättänne. Ensi sunnuntaina siis puoli kahdeksan! Minä kyllä pidän huolen ilmoituksista. Hyvästi!" Ja ennenkuin ennätimme tointua, oli opettaja Touhio hävinnyt. Syntyi syvä äänettömyys. Vihdoin virkkoi tohtori pyyhkien otsaansa: "Mitä minä oikeastaan lupasin?"
Hienotuntoisesti nousin heti ylös lähteäkseni pois, mutta tohtori pyysi minua jäämään. Ojentautuen suoraksi hän vakuutti mielellään suovansa että muitakin oli näkemässä kuinka hän kaikenlaisia humbugeja kohtelee. Arvelin että onhan se opettavaista, ja jäin. Tohtori vilkasi peiliin ja asettui ryhdikkääseen asentoon. Ovi aukeni, ja sisään astui opettaja Touhio.
Opettaja Touhio ojentautui äkkiä suoraksi, astui aivan lähelle tohtoria, loi häneen ankaran katseen ja virkkoi painavasti koko suullaan: "Sanokaa suoraan tahdotteko vai ettekö tahdo uhrata yhtä ainoata lyhyttä tuntia elämästänne kansan hyväksi?" Minä huomasin kuinka hikipisarat kohosivat tohtorin otsalle, kun hän syyllisen näköisenä sopersi: "Tietysti kyllähän minä aina mutta "
Maailma kävi kylmäksi ja päivä pimeni yöksi. "Luovun pojastani", sanoi äiti Yössä alkoivat tähdet kimmeltää Ja taas värisi hymy äidin huulilla. Joku sanoi sen olevan äärettömän onnen hymyn. Toinen sanoi sitä pohjattoman tuskan hymyksi. Ja kolmas arveli sen hymyn olevan kotoisin sieltä, missä ääretön onni ja pohjaton tuska yhtyvät yhdeksi. En sano onko opettaja Touhio mies vai nainen.
Huomasin että opettaja Touhion halveksiva hymähdys ei tuntunut aivan epäonnistuneelta tohtori Vuoresta. Hän loi minuun nopean katseen, joka näytti sanovan että "kyllä hän sentään jotain näkyy ymmärtävän." Mutta ääneensä hän virkkoi jalomielisesti: "Onhan tohtori Kallio varsin ansiokas tiedemies." "Soo-oh", virkkoi opettaja Touhio säälivästi.
Ihmisen ei koskaan pitäisi tuolla lailla kerskailla. Sen kuuli Nemesis. "Kling-kling-kling", kuului ovikellon ystävällinen kilahdus. Hetken kuluttua astui sisään palvelija ja ilmoitti, että opettaja Touhio pyytäisi puhutella tohtoria. Tohtori säpsähti. Minusta näytti kuin hän olisi aavistanut tulevaa onnettomuutta.
Tunsin itseni niin epämiellyttävän naiiviksi. Tohtori, joka oli ystävällinen mies, tahtoi hiukan parantaa asiaa ja asettua jonkunmoiselle välittävälle kannalle. "Eihän sitä ollenkaan tiedä", virkkoi hän, "vaikka esimerkiksi Shakespeare olisi pitänyt esitelmiäkin, koska häntä pidetään niin suurena miehenä." Opettaja Touhio ponnahti seisomaan kuin nuoli ja hänen silmänsä kiilsivät.
Ja oikeastaan nuo ovatkin sivuasioita. Olipa hän mies tai nainen, ei se vähääkään muuttaisi häntä, ei heikontaisi, ei vahvistaisi, ei sulostuttaisi, ei jäykentäisi. Opettaja Touhio sanoo aina itse että miehen ja naisen välillä ei oikeastaan ole mitään eroitusta. Se on vain tyhjää taikauskoa se, että muka on. Vielä vähemmän se merkitsee, missä hän on opettaja.
Ja siitä syystä opettaja Touhio on valinnut elämäntehtäväkseen saada mikäli mahdollista koko ihmiskuntaa pitämään esitelmiä. Ja hänen työnsä kantaa yhä uusia hedelmiä. Ennenkuin tunsin hänet, ajattelin häntä aina jonkunmoisella kateudensekaisella epäluulolla. Mitä hän nyt oikeastaan oli sen parempi kuin minä ja monet muut?
Hyvin harvoilla kumminkaan on selvillä kuinka tuo parantuminen olisi aikaansaatava, vaikka kyllä voisimmekin yhtä ja toista ehdoittaa, joka ehkä hiukan auttaisi. Mutta opettaja Touhio tietää: Maailma on parannettava esitelmillä. Siitä syystä hän jakaa ihmiskunnan kahteen ryhmään: hyödyllisiin ja hyödyttömiin, s. o. sellaisiin, jotka pitävät esitelmiä ja sellaisiin, jotka eivät pidä.