Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
"Oletkos valveilla, Leo?" kysyi hän matalalla äänellä. "Joku kettu on minun herättänyt." "Minä olen ihan hereillä," vastasi Leo, jota hänen kumppaninsa äkillinen kapsahus niinikään oli häirinnyt. "Minun luullakseni on myrsky laantunut," lisäsi Martti. "En minä kumminkaan kuule muuta, kuin pikkuisen karhumme hengityksen, joka muutoin näyttää sangen hyvin menestyvän äitinsä taljassa.
Eräänä päivänä tapasi hän sattumalta koreasta salistaan pienen lapsen, joka oli jonkun palvelijan ja vastustamaton vietti saattoi häntä nostamaan pikkuisen syliinsä, mutta lapsi pakeni, hänen ryppyisiä kasvojansa peläten. Tämä sattumus saattoi häntä kuitenkin tuumimaan, että hän kutsuttuin vierasten joukossa kentiesi voisi löytää sopivan miniän.
Riikka kuuli aittaansa, miten hevonen iloisesti hörhötti kymmenniekan sitä nuorasta päästäessä, ja ajatteli: "hyvä se mahtaa olla eläimille." Sitten kuului nurkan takaa miehen ja hevosen askeleita. Portti narahti pikkuisen ja yhä edemmäksi etenivät askeleet.
Höyhen kohosi, se nousi yhä ylemmäksi kulkeutuen samalla poispäin yli kaupungin. Korkealla ja kaukana siellä pilkotti sitä pikkuisen, niin niin vähän, ja sitten katosi viimein. Minnekähän se menee? Vappu lähti kävelemään kädet lauenneina jännityksestään, ruumis suorana ja katse taivaalla siellä, minne höyhen oli lentänyt. Kuinkahan kauas se lentää? Lentää varmaan ulkomaille asti...
Hän alkoi taas silmiään rävähdyttämättä katsella kattoon, ja monenlaisia mietteitä pyöri päässä. "Anna Jumalan luoma pikkuisen vettä", virkahti kymmenniekan vieressä lepäävä päällikkö ja pyyhki hikeä otsaltaan. Kymmenniekka nousi ja toi sitä kauhalla etehisestä. Juotuansa päällikkö raukesi uudestaan uneen, mutta kymmenniekka ei enää yrittänytkään levolle ruveta.
Hän vasta juuri täytti kaksikolmatta, eikä kauneus sillä ijällä sentään niin äkkiä lähde. Ei varsinkaan silloin, kuin sitä pikkuisen hoitaa. Ja Toikan Maria tiesi panna arvoa hempeille kasvoilleen ja komealle vartalolleen, sillä niiden avulla hän voitti kaikki puolelleen, erinomattainkin miehet.
Kärajiin nyt poloisen Veivät, la'in etehen, Kurki sitten valittiin Tuomariksi, istuttiin, Laklat lautamiehinä, Peipot valamiehinä. Kurki huusi kurkustaan, Kajahutti kaulastaan: "Ootkos syönyt jyviä, Köyhän miehen kylvöä?" Pajutuikki vapisten Vastas': "otin pikkuisen."
Sen tähden ryhdyinkin ystävällisesti kehoittamaan häntä, että kävisi suoraan asiaan käsiksi ilman pitemmittä esipuheitta ja sanoisi mitä hänellä oli mielessä. "Olisihan minulla todellakin pikkuisen asiaa", sanoi hän ja istui entiselle paikalleen. "No, mitäs sinulla on niin tärkeää sanottavaa?" tiedustin minä. Se kysymys saattoi uudestaan Kaaperin pään pyörälle.
Ritari Balveny lähestyi jollakin uteliaisuudella; järkähtymätön lujuus tässä miehessä, jolla ei ollut koskaan ollut miekka kädessä, rautapaita ryntäillä, ja joka ruumiinrakennukseltaan melkein oli vaivainen kääpiö, tuntui hänestä melkein noituudelta. "Te näette tään pikkuisen kapineen tässä", virkkoi pahantekijä, näyttäen kynäänsä.
Ennen pitkää tuntui jo siltä, kuin olisi Martti aina elänyt tämän pikkuisen perhekunnan helmoissa, vaikka hän tosiaan välistä oli puoli-häpeissään, kun äkkiä syntynyt rakkaus häntä kohtaan liian voimakkaalla tavalla ilmaantui.
Päivän Sana
Muut Etsivät