Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
En ikinäs mitään pikkuisen ... ilman aikojani ELISABETH. Joudu sitten! MAIJU. Kyllä, kyllä. Kun minä vaan lopetan tämän ... ei se kestä enää minuttiakaan ... yks', kaks', kolme, neljä, viis, kuus, seitsemän, kahdeksan... Mitä maailman päivinä ? Kas niin, arvasinhan sen palloa sinä taas lyöt! ELISABETH. Heitä nyt tuo. Hyvä lapsi, mitä sinä ajattelet, semmoinen kiire kun on.
Myllärin sydän tykytti vielä pikkuisen, kun hän verissään saatiin pirttiin kannetuksi, mutta heti taukosi senkin liike. Vasta kuultuaan Vilpun kuolleen, taltui Olli entiselleen ja lupasi istua hiljaa venheessä nimismiehen pateille vietäessä, joksi ei häntä sidottu, vaan uskottiin irti.
Tämän sanottuaan hän heilahutti pikkuisen tinapikarinsa sisällön suuhunsa, niinkuin hän jo olisi päässyt matkansa perille ja suorittanut ensi luokan tutkinnon korkeinten meritoimistoin edessä.
»Olkoon se nyt anteeksi tällä kertaa», sanoi Vennu hiukan päätänsä pudistellen. »Mutta...» »En minä pyydä anteeksi.» »Pyydä jos tahdot, mutta minä annan vain. No niin, mutta asia on yksinkertaisesti siten, että joka tahtoo olla komiaa, sen pitää olla vähän viekas...» »No niin sinä ainakin olet!» »Olen pikkuisen. Mutta sitten pitää ihmisen olla vähän...»
Sinun iso-setäsi on kuollut. Hänen poikansa kuoli, niinkuin tiedät, ennen häntä ja on jättänyt jälkeensä pikkuisen orpotytön, jolla ei ole ketään, joka häntä hoitaisi. Minä olen käskenyt heidän lähettää hänet meille. Minä en voinut tehdä muuta. Se ei ollut mikään armeliaisuuden, vaan suoran velvollisuuden teko.
Mutta eräänä päivänä huimaava ajatus iski hänelle päähän: mitä jos paholaista pikkuisen pettäisi. Antaisi itsensä sijaan, keksisi jonkun keinon. Paholaista kyllä sai pettää, ei se voinut syntiä olla. Tosin hän puolestaan oli tässä asiassa liiton täyttänyt; mutta olipa hän muuten ! Mitä jos olisi koettaa! Tuo ajatus kiintyi hänen aivoihinsa, ikäänkuin salainen hulluus.
Hän olikin todentotta kaunis murheenlapsi, kun hän soreassa puvussaan seisoi siinä katuvaisena, parannusta lupaavana tuhlaajapoikana, surullisilla, vakailla silmillään katsellen isän kovaa, tylyä näköä. Nuorin fröökkinä Smith heltyi pikkuisen, hartaan ja turhamaisen sydämensä syvimpään pohjukkaan asti ja muuttihe häntä vähän lähemmäksi.
»Ka senkös täyteiseen minä tästä pääsen!» myönnytteli Kenonen, ja Anna Kaisan silmissä välähti toivorikas katse. Ja kun pieksetty, onneton Kenonen seisoi siinä alusvaatteissaan, kävi emännän häntä sääli. Hän mietti asiaa pikkuisen aikaa ja arveli, että eipä se Anna Kaisakaan enää parempaa saa.
Nyt hymyilee toinenkin armollinen neiti! Se on kai nimelle Tertia! Neiti näkyy ymmärtävän latinaa ja sitäpaitsihan meitä tässä on kolmekin miehenpuolista, jotka voimme suomentaa latinaiset laskusanat. Jumala antoi rakkaalle vaimolleni ja minulle ensimäisen lapsemme, pikkuisen tyttöpalleroisen, 24 vuotta sitten syyskuun 24 p:nä, Elisabetin päivänä. Ja sen päivän mukaan sai hän nimensä.
Vaikk' ei pakkoa pahaakaan Olis mulla ollenkana, Että rustata runoja: Luonto kuitenkin lupaapi, Tapa vanha vietteleepi, Että pikkuisen pitäisi Kihnutella kirjoitusta Kansan kasvavan etehen, Tulevaisten tunnustella. Myöskin hän valittaa että hänen runonsa olivat hänelle hankkineet vihamiehiä, jotka koettivat häntä estää niitä kirjoittamasta. Juhani Ihalainen kuoli ruotuvaivaisena 5 p. tammik. 1856.
Päivän Sana
Muut Etsivät