Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Ette mahda olla terve. MAIJU. Kertokaa minulle nyt jotain hauskaa, Martha. Jotain oikein hauskaa, joka edes naurattaisi pikkuisen. MARTHA. Kun minä vaan osaisin, niin kyllä kertoisin. Antaapahan olla ei, ei juohdu nyt mieleen mitään semmoista. MAIJU. Kertokaa mitä hyvänsä, vaikka kuinka hassua, kunhan vaan kerrotte. Minä tulen ihan hulluksi muuten tästä ikävästä.
Sehän olisi ensimäinen askele toivorikkaasen tulevaisuuteen ja sen taiteen kaikkien salaisuuksien tuntemiseen; hän kunnioitti maalaustaidetta innolla, sokeasti, itse sitä sen enempää tuntematta. Ei hän tuosta kellekään mitään ilmaissut: ukkonsa ei olisikaan häntä käsittänyt ja pikkuisen Aloisan oli hän kadottanut.
Koko mies häipyy pelkäksi auringonlaskuksi, kuutamoksi ja aamunkoitoksi. Luulenpa muuten keksineeni siihen keinon!... Keinosi on jo täällä taskussani ja nyt tahdon lähteä! sanoi Adelsvärd posket punaisina. Felldner vei hänet syrjään ja sanoi maltillisesti, vakavasti: Sinä jäät täksi iltaa tänne. Minulla on jotakin puhuttavaa sinun kanssasi ja sitäpaitsi aion toimittaa pikkuisen yllätyksen.
"Mitäs varten se kymmenniekka nyt niin nyöläytyy?" tiedusteli päällikkö, joka itse siistiytyi majassa. "Aion tästä lähteä pikkuisen kylillä käymään, kun tuo ruunakin taas näkyy olevan kengitettävä." "Ja kun minä aioin ensi yönä kuitata kymmenniekalle ne nakkivelkani", sanoi muudan miehistä, mustasta padasta mättäen suuhunsa höyryävää lientä, min enimmänsä ennätti.
Aterioittuaan kaatoivat he yhdistyneisin voimin venheen kumoon, menivät sen alle, peittivät itsensä turkeillaan, asettivat pikkuisen karhun, joka niin ikään oli saanut osan paistista, väliinsä ja nukkuivat häiritsemättä kaiken yötä, kunnes päivä alkoi valjeta, kutsuen heitä uusiin vaivoihin ja ponnistuksiin. Erokkaat.
Mutta semmoinen kiire hänellä oli viemään marjoja Anna Sohvin haltuun, ettei hän joutunut heihin paljon katsomaankaan. Pikkuisen vaan sivumennen nyykäytti päätään. Woldemarin silmät kiersivät tupaa siksi kuin tarkastavina pysähtyivät kangaspuiden taakse. »Hanna, sielläkö sinä olet?» He olivat kaikki edellisenä päivänä tulleet sinuiksi keskenään.
"Marjetta!" huusi Taavetti kovemmin. Nyt tähyeli tyttö ylöspäin kuitenkaan keksimättä nimeltä kutsujaansa. Kellonsoittaja huusi vielä kerran kovemmalla äänellä ja lisäsi: "tule tänne ylös, jott'en tarvitse keuhkojani pilalle huutaa; tule tänne ylös, minulla olisi sinulle pikkuisen asiaa."
Silmää iskien nyykähdytti päällikkö päätään ja alkoi heti esitellä isännälle että: "eikö tässä illan kuluksi saisi isännälle tarjota pikkuisen ulkolaista veden mauksi?" "Väärinhän tuo on elävässä talossa avata vierasten eväitä", vastasi isäntä, "mutta sattui nyt niin hullusti, jotta ei talossa olekaan kuin pelkkää paloviinaa eikähän sitä ilkeä ihmisille tarjota.
Heitin syrjäsilmäyksen etehisen seinällä olevaan peiliin, silitin pikkuisen hiuksiani ja astuin avonaisesta ovesta saliin. Siellä ei ollut ketään. Katsoin heti huonekalujen päällyksiä. Aivan oikein! Silkkiplyyssiähän ne olivat. Ovet olivat auki vasempaan ja sieltäpäin kuului toisesta tai kolmannesta huoneesta keveitä askeleita.
Kivuloinen hän oli tuo Mikko parka, en tiedä kuinka kivuloinen; usein hän kumminkin aamusin, muiden työhön lähdettyä, jäi maata ja sanoi äidille: "Kiehauttakaapas minulle pikkuisen juuston heraa, ehkäpä minä tästä virkistyisin". Mikkoko se oli joka niin sanoi?
Päivän Sana
Muut Etsivät