United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oikeanpuolisella Irtishin rannalla sijaitsee kasakkakyliä 20-30 virstan matkan päässä toisistaan. Tämä kasakkalinja ulottuu Omskista kauvas etelään, luultavasti niin kauvas kuin Venäjän alusmaata piisaa. Irtishin koko vasemmalla rannalla asuu yksinomaan kirgiisejä ja hiukkasen yläpuolella Omskia myöskin oikeanpuolisella rannalla.
Kohta kun emäntä oli alkanut puhumaan, kuului Leijonan isännän saappaat niinkuin paheksuen narisevan, mutta nyt ne narisivat kahta pahemmin. Vihdoin ne lakkasivat, ja hänen suustansa kuului: "Kyllä jo piisaa parkunaksi, me kun olemme miehiä. Lents! nosta silmäsi tyyneesti; noin, niin pitää olla. Sano nyt, onko sinulla vaimoväen tavara takanasi?"
Jos te tämän kaiken saisitte nähdä, niin ette suinkaan sanoisi, ettei hän ole herra... Tosin ei hän ole wielä rikas, mutta jos hänellä ikää piisaa, niin luulen hänelle rikkauttakin karttuwan, sillä hywä alku on jo tehty, waikkei hän ole wielä kauwan ollut pitäjässämme, johon hän tuli köyhänä kuin kirkkohiiri.
"Vai niin? Tuossa saat vielä ja vielä". Autuaina syleilivät rakastuneet toisiansa. Pihlajapuu humisi siihen, ja metsästä kuului yörastaan laulu. "Kas niin, piisaa jo, tämä vielä, ja sitten mennään Marannan luo. Herra Jumala! Kuinka iloiseksi hän nyt tulee!"
Heidänkin oli ollut tarkoitus matkustaa oikeastaan jo eilen. Mutta heillekin oli tullut joku sähkötieto, joka oli heidät tänne pidättänyt. Johannes katsoi kelloaan. Alkoikin lähestyä hänen tavallinen illallis-aikansa. Minä tulen, sanoi hän. Mutta en pitkäksi aikaa. Niin pitkäksi kuin puhumista piisaa, nauroi Topi hyvillä mielin. Olitpa kerrankin oikea toveri!
Ja sillähän minä viivyin. Tiina olisi ehkä lehmän ostanut, jos joutui, sanoi joku muu mies. Piisaa se köyhälle pilkka pienempikin, kuin lehmän kokoinen, sanoi Tiina ja meni Viijan luokse. Anna nyt kättä pesumummollesi. No niin. Vieläkö sinä tunnet minua? En ole joutanutkaan käymään moneen aikaan. Emäntä-vainaa vielä silloin eli.
"Kyllähän me sinun tarkoituksesi ymmärrämme. Täksi kertaa on tässä aivan kylläksi. Ei sinua ruveta peloittamaan eikä väkisin kiirehdyttämään. Rakastavaisia, uskollisia Valentini-kumppaliksia te nyt olette, kun olettekin, ja mitä sitten seuraa, se käyköön niinkuin Jumala ja tilaisuus sallii. Kas niin, kas niin, jo piisaa älä hienoja kätösiäsi vääntele, äläkä nyt sen enempää pakoitusta pelkää.
Eiväthän ne muuten kanoja olisikaan. Mutta nyt surkoot ja vetistelkööt aivan maksaa ja sappea myöten meistä nähden, itkekööt nyt lirittäkööt kerran ihmeeksi, niin että piisaa. Saavat he meistä rauhan! Ja vielä ne taas katajatkin pölisevät. Kun pojat olivat menneet, siirtyivät tytöt vähitellen kamaristaan pimeään saliin, jossa oli tilaa väljemmältä tuskalle.
Hän näki jo, kuinka veli usean kerran avaten ja sulkien kättänsä aikoi tarttua Johanneksen kellonvitjaan, mutta aina vetäisi kätensä takaisin; hän sanoi senvuoksi kovasti, niinkuin vallatonta lasta kielletään: "piisaa jo! sinä teit hyvin, jätä valtaan nyt". Dami tuli entiselleen ja virkkoi vielä Johannekselle: "Kas niin!
Kukaties sen vielä muistan, vastasi Hilma. Luepas Hilma se runo! Me olemme herastuomarin kanssa tässä pakinoineet vesikaaresta. Hilma Hietanen ujosteli ensin vähäisen, mutta sitten sanoi: Näinhän se runo muistaakseni oli: VESIKAARESTA. Ken ei teistä tuntisi Vanhaa Ruoti-Liisaa? Hällä Lasten huviksi Tarinoita piisaa. Hän se kerran kertoi näin.