Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Vaan meissä turkin päältä katsoen oli tavallista harvinaisempata. Me kun väännyttiin reestä ylös kuin suuretkin herrat ja menimme pitäjän pirttiin, niin sielläkös oli suhisijoita. Sattuipa muutamalle niin karkeasti, että minäkin kuulin kun sanoi toiselle alta kulmainsa katsovalle ja piippuaan sytyttävälle toverilleen: »Tuossa se nyt höllöttää Harjulan Marin sulhanen.
Jojakimia alkoi haukottaa. Hän täytteli ja tyhjenteli myötäänsä piippuaan, mutta pohjatupakat jäivät useimmiten polttamatta. Lopulta hän kuitenkin kyllästyi tähän turhaan haaveksimiseen eli "noljotukseen", jota sanaa hän itse olisi käyttänyt.
»Jos ottaisitte isäntä, meiltä tuon sängyn ja tyynyn, joka on siellä peitteen alla, viime kuun hyyristä. Pitäisi niiden toki olla kymmenen markan arvosta.» Heikura poltteli piippuaan ja silmäsi sänkyä. »Kun tuumaan vaimoni kanssa. Kyllähän minä ennemmin olisin rahaa tahtonut; mutta koska se tuntuu teillä kovin ahtaalla olevan, niin täytyisi kai tyytyä noihinkin.»
Sotamiesten antoi hän jälleen poistua. Isä Merlier, joka rauhallisesti piippuaan polttaen oli katsellut asiain kulkua meni nyt Fränzchenin luokse, joka pelosta oli kadottamaisillaan järkensä, ja vei hänet huoneeseensa. »Mene nukkumaan, lapsi», sanoi hän, »huomenna kyllä asiat selviävät, ole huoletta». Hän jätti Fränzchenin yksikseen ja sulki varovaisuuden vuoksi hänen huoneensa oven.
Jäätyänsä kahden kesken Kaapon kanssa, joka yksin sai olla tuvassa, penkin loukossa imeä piippuaan, rupesi Esa uudestaan Kaapoa riisuttamaan. Eikä tämä paljoa vastaan pannutkaan: jättihän ryysynsä, tukkien ne piiloon penkin alle, ja pistäysi sänkyyn, johon Esa seurasi.
Minä kävin siellä teillä sen asian tähden ... kyllä kai se on kapteeni puhunut? Ei, mikä asia se on? Se on tuo, joka tapahtui siellä pitäjäntuvalla ... silloin ... kyllähän sinä sen muistat... Vallesmanni polttaa tupsutteli piippuaan koko ajan. Sekö? Vai niin ... mitäs siitä? Minä kun olen saanut manuun sen tähden ... vaan ei anneta sen mennä oikeuden eteen... Mitä varten ei?
»Niin. Sitä Pekka Hyväristähän minä tarkoitin», äännähti Antti, ja Jussi ihmetteli: »Vai sai se Pekka siitä tammastaan kahdeksan sataa! Ei ole tullut perätyksi koko talon asioita.» Hän jo haistoi Antin aikeet ja pani viime sanoillaan vastaan. Antti poltteli piippuaan ja antoi taas tulla asian puheeksi, sanoen: »Ikämieshän sitä sinäkin kohta olet...»
Julien oli siellä anoppinsa seurassa ja istui hajareisin tuolilla, poltteli piippuaan, syljeskeli lattialle, kuunteli ja seurasi silmillään vaakunansa värittämistä.
"Kärsiä, kärsiä ... se on ainoa mitä enää osaa tehdä", jatkoi hän, lyöden nyrkillä rintaansa. "Kärsi, kärsi vanha sotamies! Keisaria olet palvellut uskollisesti ja nuhteettomasti, niin! Et ole säästänyt hikeäsi etkä vertasi, ja kas nyt mihin kiikkuun jouduit." Vähän ajan perästä hän jatkoi, nyhkimällä imien kirsikkapuista piippuaan.
Nyt miehet kokoon ja menette!" "En luule että tänä päivänä ovat ne kenenkään käsissä, vaan huomiseksi voin ne hankkia", sanoi Tapani. "No, vaikkapa huomiseksi", sanoi Dampbell istuessaan keinutuoliin, ja rupesi rauhallisena täyttämään piippuaan. Tapanin mentyä Dampbell kutsui talon emännän huoneeseensa ja pyysi istumaan tuolille.
Päivän Sana
Muut Etsivät