Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025


Turhaan selitti Mari, ettei hän ollut ikipäivinä ajatellutkaan Jojakimia, vaan oli aikonut hänen mukanaan lähettää lahjan Joelille. Anna ei sitä uskonut, sillä vihastuneet naiset eivät usko koskaan mitään. Jojakim asteli hyvillä mielin tietään sangen reippaasti.

Jojakimia alkoi haukottaa. Hän täytteli ja tyhjenteli myötäänsä piippuaan, mutta pohjatupakat jäivät useimmiten polttamatta. Lopulta hän kuitenkin kyllästyi tähän turhaan haaveksimiseen eli "noljotukseen", jota sanaa hän itse olisi käyttänyt.

Mutta se pisti hänen vihakseen, että Joel siellä, niinkuin hän luuli, kyönitti yksinään arkipäivinäkin ja tahtoi häneltä aina salata nuo retkensä. Sitäpaitsi oli toiselta puolen vähän syytä pelkoonkin. Joel oli vanhempi, hänestä tulisi siis Härkämäen isäntä, kun isä kuolee. Vielä pidettiin häntä tyynemmän ja tasaisemman luontoisena kuin Jojakimia.

Itse asiassa se ei Jojakimia suuresti surettanut, vaikka Joel oli tuolla käynytkin, sillä hän tunsi etevyytensä tarpeeksi hyvin. Hänestä oli aina tuntunut siltä kuin olisivat tyttö-ihmiset olleet halukkaita hiukan tekemään pilkkaa Joelista. Ja siinä he Jojakimin mielestä eivät suuresti erehtyneetkään.

Henkiherra ei kuitenkaan hevillä heittänyt piiskan vartta kädestään, vaan otti toiseen käteensä eteisessä olevan kalossin ja alkoi sillä takoa Jojakimia. Tämä taas ei kiireessä löytänyt sen mukavampaa asetta kuin makkaran pätkän taskustaan, ja sillä hän puolestaan suki henkiherran suupuolta. "Syöpikö henkiherra Lehmäniemen makkaraa?" kysyi hän aina lomaan.

Päivän Sana

gabrieli

Muut Etsivät