United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kapteeni tepasteli tohveleissa nurmella, puettuna avonaiseen virkanuttuunsa ja poltti mielihyvillä piippuaan. Hän pysähtyi silloin tällöin katsellakseen miten ilta-aurinko tanhueli kaukaisilla tunturihuipuilla.
Tiellä koettelin keksiä jos jotakin keinoa, pelastaakseni tyttö parkaa, mutta en voinut keksiä mitään. Tultuani kaupunkiin, menin heti kohta kenraalin luo ja syöksyin hänen kamariinsa. Kenraali käveli edes takaisin huoneessaan, poltellen merenvahaista piippuaan. Nähtyään minut, hän pysähtyi.
Lopetettuansa syömisen, sytytti Benedikt piippuaan ja ojensi itseänsä mukavasti piisinpenkille. Mitä uutta muuten maailmasta kuuluu? Kerro nyt jotakin! pyysi Leander, joka tunsi veljen harva-puheisuutta. Tämä pisti piipun toiseen suupieleensä ja haukotteli. Minä en tiedä mitään!
Ovi aukeni, mutta sisään astuikin Heikura, talon isäntä. Marille sävähti veret kasvoille, hän aavisti pahaa. »Hyvää huomenta!» lausui Heikura. »Jumal' antakoon», vastasi Mari. »Eikös Holpainen olekaan kotona?» »Ei ole; mutta istukaa, ehkä hän pian tulee.» Heikura istui tuolille pöydän päähän ja poltteli piippuaan. Vähän ajan kuluttua hän taas alkoi: »Lienee yhdentekevä, jos puhun teille asiani.
Hän veteli lyhyitä laihoja savuja ja tarkasteli piippuaan, viputellen koko ajan kenkänsä kärellä. Semmoinen on nätti talvinen ilma, arveli Pulkkinen. Kotoapäinkö lautamies ajelee? kysyi herra. Kotoahan minä alkujani lähdin tän' aamuna ajelemaan. Onko ollut manuita paljon? tiedusteli Pulkkinen. Ainahan niitä on ollut manuitakin väliin.
Vieraat olivat hämillään eivätkä tienneet, kuinka olisivat. Vieraiden mentyä meni äiti isän kamariin, jossa tämä kulki edestakaisin lattialla ja poltti vihaisesti piippuaan. Ei hän kärsi sitä, että sinä aina häntä pilkkaat ... sinun pitäisi lakata siitä... Hänen täytyy! ... vai semmoinen letukka? ... vai onko tuommoinen käytös sopiva sinun mielestäsi ... ja vieraiden läsnäollessa?
Hän kiipesi laivan kannelle ja meni sisään kojuun, jossa kippari virui vuoteellaan ja poltti piippuaan. Hän nousi hitaasti ylös, kuin Holt tuli sisään, ja istuutui vuoteensa reunalle. »Hyvää iltaa», Holt tervehti ottamatta hattua päästään pois. »Hyvää iltaa. Huono sää.» »Niin on. Noo kuinkas käy?» »Hänenkö kanssaan?» Hän viittasi kädellään laivan peräpuoleen. »Niin, niin.» »Oo entisellään.
No, nyt pastori taas polttaa piippuaan ... se on parasta ... no, nyt minä taas tykkään pastorista! Matami tuli aivan maisterin eteen ja loisti niin vilpitöntä riemua, että maisterinkin piti hymyillä... Eikä pastori turhaan kiusaa itseään ... se veisi kaiken aptiitin ja humöörin... Niinkö matami luulee? Niin se on, minun miesvainajanikin...
Grip löysi seuraavana aamuna korjatut ja siistityt saappaansa vuoteensa vierestä, ja sisälle tuotiin tarittimella sekä kahvia että aamiaista. Hän oli sanonut lähtevänsä aikaisin. Nyt ei ollut enää arveleminen, vaan tuo ratkaiseva askel oli ummessa silmin, suin päin heti otettava! Hänen tullessaan makuuhuoneestaan, seisoi kapteeni portailla piippuaan polttaen.
Hän käyskentelee sen kanssa salolla, istuskelee piippuaan poltellen sen läheisyydessä, sokottelee sitä puheilleen ja tarjoaa hyvittäjäisiksi sille leipää tai suoloja, joita on kuljettanut mukana taskussaan. Hänen kevättoukonsa nousevat hyvälle oraalle ja pensovat siitä tuuheaksi laihoksi.