Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Laukaus pamahti, peura kaatui ja samassa koko lauma syöksähti tunturin syrjää eteläiseen suuntaan. Mutta sieltä kajahti pyssynlaukauksia vastaan. Nyt lauma kääntyi ja syöksyi ylöspäin pohjoista kohti niin läheltä jyrkänteen parrasta, että jos nyt olisi joku ollut siellä niin lähellä, että olisi voinut ampua, koko lauma olisi syöksynyt jyrkänteeltä alas.
JUHANI. Olkoon se tapaus meille... Kas, kas, kuinka vihaisesti tuo selkäni ottaa löylyä! Niinkuin et olis saanut maistaa vihtaa sitten uuttavuotta. LAURI. Mutta kuka oli hänen nylkenyt? TIMO. Kuka; kysy sitä. Kukas muu kuin se... JUHANI. Pää-ukko. TIMO. Niin. Hän, joka käy ympäri kuin kiljuva peura. Kauhea tapaus! JUHANI. Pistäppäs, Timo-poika, tuo paitani tuolta orrelta kouraani.
Olen raitis ja ripeä, ja riennän pohjolan vuoria kohti kuni keväinen peura. Siellä joutsenten kotimaassa soipi minun lempeni, kaukainen kantelo, siellä virsiäni vetävi riemuisa luonto. Sielläpä, siellä mä viihdyn. Sydämmen lemmellä tervehtii sinua Oma Anttisi.» Tämän kirjeen sai Jukke Hannalta varastetuksi. Tästä hän näki Antin aikeet ja näki, ettei Antti aio hänelle antaa rahaa enää koskaan.
Me vannenäreillä rosotettiin puolelle ja toiselle, niin se heittaysi tuskissaan jo pitkäkseen ja sitte potki seiniin ja pilton laitoihin ja särki sen haavan paljon pahemmaksi ja särkipä toisenkin jalkansa. Ja kun mahapuolelle rapsittiin, niin ei kuin kiuhtui vaan ja alkoi älistä kuin peura käsissä ja työntyä soimen alle kippuraan kuin mato.
Kertoivat lesken sanoneen: "Jos kuninkaanpoika ja Holpan Paavo tulisivat minua kilpaa kosimaan, niin Paavolle sitä menisin." Se nosti mieltäni ja viritti kunnianhimoani, etten ajatellutkaan muuta kuin pyrkiä taloon isännäksi. Leskellä oli kaunis musta ruuna. Se välkkyi kuin silkki, juoksi kuin peura. Hän kutsutti usein minut sitä valjastamaan.
Vilahti kerta tunne uskonnon, Mi autuaana ennen hymyili, Taas pakeni, ja tyhjä syömein on, Mä toivoin että saapuu vieläkin Mä toivoin turhaan, tuu ei konsanansa; Nyt hoivun tyhjän sydämeni kanssa. Ei paennut, sen kurja karkotin, Se jäi kuin miekin, huoleen, ikävään, Viel' kerran kaihoin katsoi takaisin Kuin peura ammuttu, vaan kerkeään Taas läksi, palanneeko konsaan!
Hän oli vallan sekaisin, vitkaan ja juhlallisesti hän kaikki toimitti aivan kuin omia hautajaisiaan olisi valmistanut. Ja niin kalpea hän oli, kuin manalle menevä. Jonkun hetken kuluttua nähtiin eräs nainen nyytti kädessä hitaasti ja pelokkaasti hiipivän pihan poikki; mutta ei olisi kukaan uskonut häntä samaksi tyttöhentukaksi, joka ennen lensi noita polkuja keveänä ja villinä kuin metsässä peura.
Mutta samalla peurat jostakin syystä, mitä hän ei voinut käsittää, äkkiä hypähtivät, seisahtuivat silmänräpäykseksi ja porhalsivat heti sen jälkeen yhtenä rykelmänä suoraan häntä kohti. Ei viipynyt kauan, ennen kuin hänen pyssynsä paukahti. Lauman etunenässä juokseva peura kaatui hengetönnä lumihangelle. Nyt Antti nousi seisomaan ja päästi suuren huudon.
Ainoastaan joskus pistää hänen päähänsä käydä koettamassa kalaonneaan kaukaisessa lammissa salon synkässä kohdussa. Mutta asuntonsa hän kivistä kiukaanmuotoiseksi rakentaa; naapureistaan ei hän paljoa tiedä, ne ovat kovin etäällä hänestä; tilaa on kyllä ja laitumia tarvitsevat tuhantiset laumat; varsinkin talvella kun sammalia lumen alta etsivä peura tarvitsee avaramman alan.
Pieni Liena-emäntä se oli emännän nimi näytti silmissäni nuorelta ja viehkeältä kuin voittu vehnänen. Hänen pienet sinisilmänsä näyttivät syttyneen minulle ja paloivat niin pyytelevinä matalan otsan alta. Niin hempeältä hän näytti, että tuli sääli ja teki mieli. Sellaisina hetkinä se musta ruunakin mielessäni välkkyi kuin silkki, juoksi kuin peura.
Päivän Sana
Muut Etsivät