United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauan katseli Reeta karsain silmin tuota juomista, mutta kun siitä ei alkanut loppua tullakaan, niin täytyihän hänen viimein muistuttaa, "ett'ei sitä piimää ole hein'ajaksi enää puoltakaan korvoa ja mitähän ihmiset sitte sanovat, kun kuulevat ett'ei meillä piimää piisaa Jaakkoonkaan, sitä vähemmän Pertun päivään?"
PORO-PIRKKO. Itki. PAHNA-MAIJA. Oikeinko itki? PORO-PIRKKO. Itki. Minä näin, itki. Minun on sääli. PAHNA-MAIJA. Tuohon se on jättänyt kengän, joka sillä oli käsissä. Mikähän tämä on? PORO-PIRKKO. Pertun leskivainajan rahakenkä! Juostaan näyttämään rättärille. Ovat tainneet jo mennä. Enkä saanut tietää, pitääkö rättäri seurat.
Kuuluu huuto: »Kello soi», ensin kaukaa, ja sitten läheten ja kulkien paikan ohi ja häipyy etäisyyteen. Tukkilaisia tulvaa joka taholta, kylän tyttöjä keräytyy oikealta ja perältä. ANNI. Nytpä voinkin kysyä rättäriltä muuatta seikkaa. Kuulutte sanoneen Pietolalle, että olette maksanut Pertun leskivainajalle sen tuhannen markan lainan, jossa minäkin olin todistajana. R
Matti meni tekemään kauppaa Pertun Mikon kanssa. Siihen oli nyt täysi pakko. Epäilysten täytyi poistua, koska melkein ainoalta elämisen mahdollisuudelta näytti maata kiertämään lähteminen. Kaupat siis tehtiin. Hevoskaakki arvosteltiin 12 markan arvoiseksi, hevoskalut 3 markan, ja rahaa sai Matti vielä väliksi 5 markkaa, sekä luvan pariksi kolmeksi päiväksi muuttaa Pertun Mikkoon.
Oli hän jo ajatellut sitäkin, että sopisi mennä hevosella aina sinne missä rautatietä rakennetaan ja ruveta siellä hevosineen työhön. Pertun Mikon kanssa oli hän jo kauppaa haastanut ja Mikko luvannut vielä 5 markkaa hirsien ja hevos-koninsa väliä. Matti oli asiaan hyvin innostunut. Tiinan suu vetäysi salaperäiseen hymyyn.
Entäs kun minä sitten ostin Pertun talon, tiedätkös mitä minä silloin aattelin? No, Anttilan ainoa, ja te muut, aattelin minä, mitäs te äpärästä ja renkipojasta nyt sanotte? Entäs kun minusta tuli Uutelan isäntä? No, Anttilan ainoa ja te muut, aattelin minä jokohan äpärä ja renkipoika alkaisi kelvata!»
Tyytyväisenä hän nyt kantoikin jauhosäkkiä kotiansa kohden, tuumaillen matkalla itsekseen, että hän kyllä, "jos Jumala suo", ennättää Pertun päiväksi puida rukiinsa ja saada velkansa suoritetuksi, niinkuin puhe oli ollut; "ja sitte sitä taas saa olla huolettomana, kun on velaton mies", lisäsi hän puoliääneen.
Matti pyyteli heitä ja saikin asettumaan, kun rupesi kertomaan, että hän aikoi vaihettaa Pertun Mikolta hevosen noilla hirsillä. Tuo oli niin uutta kuulla, mitä Matti aikoisi hevosella tehdä, että akat alkoivat pystössä korvin kuunnella. Matti kertoi, kuinka hän oli kylässä tavannut erään lumppujen kerääjän, ja tullut sille päälle, että hänellekin tuo puuha olisi varsin sovelias.