Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Osoittaisitte minulle enemmän luottamusta, jos tietäisitte, että olen elänyt ulkomailla vapaiden kansojen keskuudessa, jotka ovat hävittäneet kaiken aatelin ja ovat siitä hyvin hyötyneet. Niiksi meilläkin menee, rakas Perttilä. Kunhan aluksi saamme aatelisen neuvoskunnan tieltä pois ja aatelittomia heidän sijaansa, niin käy loppu kuin tanssi; vai mitä luulette?
Mutta mikä on siltä väliltä, se on vain riidaksi ja turmioksi, sillä se riuhtoopi itselleen kuninkaalta valtaa ja omaisuutta kansalta. Se on pahennukseksi. Sinä vihaat herroja. Ja sentähden, Perttilä pani painoa joka sanalleen ja lausui ne hymy huulillaan, niinkuin olisi tahtonut laskea leikkiä, sentähden on minun pojastani tuleva joko talonpoika tai kuningas. Ei enempää eikä vähempää.
Ja hänen takanaan seisoivat Meri ja vanha Larsson, molemmat ristissä käsin, ja katsoen ankaraa vanhusta rukoilevasti silmiin, virkkoivat hekin: isä, tässä on poikasi, anna hänelle siunauksesi. Hetkisen näkyi Perttilä taistelevan itsensä kanssa, hänen huulensa vapisivat hiukan ja tietämättään ojensi hän jo kätensä nostaakseen ylös nuorukaisen jalkojensa juuresta.
Kai oli tieto siitä, samoin kuin muisto monista valtiopäiväkiistoista syynä siihen, että Lauri Perttilä, reipas ja arvokas 60-vuotias ukko, näytti olevan vielä enemmin hämillään kuin hänen vieraansa. Hän tervehti kreiviä kohteliaasti, mutta harvasanaisesi ja vähän kylmästi.
Perttilä oli hetkisen vaiti. Sitten sanoi hän kiivaasti:
Se maksaa partasi, sinä pinttynyt konna! vastasi Perttilä. Ellet pötki ennen iltaa tiehesi, toimitan sinulle majan "Valkeassa Hevosessa". Kiitän teitä, sanoi tohtori kylmästi. Jos olisin kostonhimoinen, voisin antaa teille toisen majan. Mutta saatte mennä. Olette kurja maan matonen, niinkuin kaikki muutkin. Näin sanoen asettui ruskea mies taas kirkonoven luo.
Niin ällistynyt oli iloinen kersantti, että hän tuskin älysi kohottaa jäntevät kätensä vastarintaan silloin, jos hän olisi sen tehnyt, hänen seitsenkymmenvuotias vastustajansa tuskin olisi päässyt voitolle epätasaisessa ottelussa. Mene, huusi Perttilä hänen jälkeensä, ja pidä se, minkä sait, muistonasi Isokyrön talonpojista!
Kiljukaa merellä, mutta pitäkää suunne kiinni täällä sisällä. Ei kannata vanhoja variksia ruudilla ampua. Tyttäreni on toisen morsian tästä päivästä alkaen, ja hänen miehekseen tulee Benjamin Perttilä. Väkipyörät ja plokit! Ajakaa se koira ovesta ulos, ennenkuin kadutte, vaariseni! Minä olen pestannut tytön ja minä otan hänet mukaani! karjui kapteeni. Mies! Tiedätkö, ketä puhuttelet?
Mutta tänään on meitä viisitoista yhtä vastaan ja minä ajattelen, että annamme äijän livistää. Se on rikas kuin piru, huusivat jotkut; sen pitää pistouvata tynnöri olutta. Perttilä veti taskustaan pienen nahkakukkaron, otti siitä muutamia Kaarlo IX:n hopearahoja ja heitti ne ylenkatseellisesti joukkoon.
Ja taas kuultiin hänen laulavan: "Ja helmiä siihen mä siroitan iloksi armaani ainoan, vertoa sille sä löydä et, vaikk' kuninkaan hovista hakenet." Samassa astuivat sisään Perttilä ja Larsson ja heidän jäljessään kaikki muu työväki. Vanhan isännän katse oli synkkä, hän ei voinut salata itseltään, että Larssonin ennustukset tuntuivat hyvinkin todenmukaisilta. Hänen pojastaanko tulisi herra?
Päivän Sana
Muut Etsivät