Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Josu oli tullut kotiin päivällistunniksi; hän katseli Topiaan puuhaa, sormellaankaan ei auttanut, sanaakaan ei sanonut. "Lähde jo, ett'et vaan myöhästy ja mene Vanhan kirkon kautta ja käske tämän talon uusi isäntä tulemaan tänne hevosella, niin viemme kirstun asemalle." Josu lähti. Topias katsoi akkunasta hänen peräänsä ja näki hänen pyyhkivän silmiään nenäliinalla.
"Tuohon käteen, äiti; minun ei ole itseäni mistään moittiminen". "Minä uskon sinua", sanoi äiti ja pudisti usean kerran hänen kättään, "ja nyt onnea ja siunausta matkallesi". Poika astui hevosen selkään, äiti katsoi hänen peräänsä ja nyt huusi hän: "Seis! vielä sana, olinpa unohtaa paraimman".
Kalle jäi paikoilleen polviaan pidellen nauramaan, sytytti sitten piippunsa ja kuuli vielä kaukaa, kuinka maa jymisi ja oksat katkeilivat pakenevan miehen jalkojen alla. Kerran vauhtiinsa päästyään kiiti tuo vakainen mies vihurina eteenpäin ja tuntui hänestä kuin pyssy joka hetki hänen peräänsä laukeaisi.
Tyttö poistui perähuoneisin. "Käske isä tänne", lausui vaimo hänen peräänsä. Kotvasen kuluttua tuli talonomistaja ja antaen kättä toivotti Topiasta tervetulleeksi. Hän oli lyhyt mies, puheli hilpeästi, mutta matalalla, juohevalla äänellä, pitkät ajat katseli rävähtämättä Topiasta silmiin. "Mennään nyt katsomaan huoneita." Isäntä haki avaimet ja tuli Topiaan kanssa pienempään rakennukseen.
Mutta Lentsilleni minä sanon, kuinka sopimattomasti sinä olet puhunut, ja se on kirjoitettava sinun saatavaksesi. Hyvästi!" Jos Faller olisi vaikka kuinka rukoillut tai vakuuttanut, pyytänyt tai kerjännyt, ei mikään auttanut. Anni näytti hänelle, missä ovi oli. Hän viimein menikin. Anni ei edes katsonut hänen peräänsä.
Sen keskellä oli suuri asumus; äkkiä hän oli asukkaiden keskuudessa, mutta miehet ja naiset pakenivat pois. Amiraalin mukana olevat intialaiset menivät heidän peräänsä ja vakuuttivat heille, että vieraat olivat kunnon miehiä. Amiraali antoi lahjoittaa heille tiukuja, messinkisormuksia ja lasihelmiä, joista he hyvin ilostuivat.
Kun eno ja sisaren poika olivat vaihtaneet muutamia iloisia sanoja, riensivät he upsierin luo, joka niin onnellisesti oli oikeaan aikaan saapunut sotajoukollaan heidän avuksensa, ja saivat häneltä kuulla, että edellisenä yönä eräs karkuun päässyt orja oli rientänyt hänen peräänsä ja kiihkeästi pyytänyt häntä piiritettyjä auttamaan.
"Näetkös, harvinainen ystäväni, minä annan hänelle ainoastaan kaksi silmää päähän! ja sentähden ... hi, hi, hi, ksi ksi, ksi..." hän tuuppasi Rejer'iä käsivarteen, "pyrkivät niin monet vastatuulessa hänen peräänsä! Mu-utta ... hi, hi, hi, ksi, ksi, ksi," hän ryki ja sähähti ja hengästyi, "hän tietää, mitä hänen tulee ajatella."
Ja helakasti täytyi Liisun nauraa äitin leikitellessä, ja kutkutellessa, milloin kainaloista, milloin niskasta ja milloin leuan alta. Eikä huomannutkaan äiti, että Janne ja Antti sillä aikaa akkunasta alas livahtivat ja Esterin ihan yksinään jättivät heidän peräänsä kuikistelemaan. Iloisesti hän vain jatkoi leikittelyään pikku Liisun kanssa, jonka heleä nauru häntä niin näytti miellyttävän.
No niin, mene nyt Jumalan nimeen." Mikko meni ulos. Tatjana Iljinishna seurasi häntä. "Anna hänelle teetä", huusi Ovsjanikov hänen peräänsä... "Ei ole poika tyhmempiä", jatkoi hän, "ja hyvä on hänellä sydänkin, mutta kyllä minä pelkään... Suokaa muuten anteeksi että olen tässä niin kauan joutavia jutellut." Eteisestä aukeni ovi. Sisään astui lyhyt, harmaatukkainen mies, sametti takki yllä.
Päivän Sana
Muut Etsivät