Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
"Hyvästi, hyvästi", huusi Mathilda, juosten hymyillen pellon yli. "Hauskaa matkaa", lisäsi hän pilkallisesti. "
Kun kyllästyt, niin heitä pois Tuo joutokasvi lasistas Se muutoin toisten tiellä ois: Hän sen voi tehdä kukallen, Ken polkea voi sydämen. Kysytte, miks' elokaunokki Kasvoi pellon leipäviljahan, Kyntömies vaikk' ei ois tahtonut? Taivassinellään se muistuttaa, Että on maan päällä muutakin Taivahista, pyhää, ihanaa Paljon muutakin kuin leipä vaan.
Kaiju kantelosein, herätä tuli rinnoissa nuorten! Toukokuun 23 päivä. Kyron pellon pientarella Huojui koivu korkeainen Siihen pesän peippo laati, Lauloi, voitti laulun maineen; Niin se koivu latvallansa Suojas peippoa, armastans. Vaan ei peipon lauleloihin Tyydy kansan henki yhä, Silloin taivaan neuvokissa Syttyy liekkiin tuonne pyhä; Tunne etsii armahansa Onnekas sen armaan kansa!
Töitten lomasta Taavetti myös selkää oikaistakseen juoksenteli pitkin pellon hankea navetan takana, josta oli erittäin viehättävä katsella järven jäälle ja kuunnella kuinka iki-hongat pihan laidassa humisivat hauskasti ja kodikkaasti.
Hän käyskenteli milloin sisään huoneesen, milloin siitä taasen ulos, sen kotiinsa vievälle tielle, sen taasen palasi hän takaisin. Johannes olikin täynnä levottomuutta ja näkyi lukevan ihan askeleita, joita Amrei teki. Nyt oli hän tuon pellon pientareella, nyt jo tuon, nyt taasen tuon pensaikon luona, nyt puheli hän jo vanhempien kanssa... Sitä hän ei voinut toki selvittää, miten se kävi.
Sieltä hän käveli pihaan, jossa oli kotona emäntä ja yksi piika. Lapset olivat menneet pellon takaa aholta marjoja katselemaan. Terveisiä kirkosta, sanoi Auvinen leppoisella äänellä ja alkoi heittää takkiansa. Kiitoksia paljon, vastasi emäntä. Aikaisinpa nyt laiva joutuikin. Joutuihan se, kun ei tarvinnut käydä Pitkässälahdessa ja muutenkin on näin tyyni.
Kierrettyään ensin voudin talon, jonka pihalla paloi tervassoihtuja ja joka oli täynnä hevosia, rekiä ja pulkkia, ja josta kuului isoäänistä haastelua ja väliin ruotsinkielistä puhetta, kulki hän pienen pellon poikki sakeaan kuusikkoon, josta vain kaitainen polku vei niemen kärkeen päin.
Vaan kun illan varjo pellon peitti, Yksi sarka vaan ol' kyntämättä.
Kiitos muuten vaivastasi, kun kävit ne hakemassa!" Taavetti oli niin sanoessaan laskenut rahat pöydälle, ja Ollin täytyi korjata ne puoleensa. "Pistä nuo talteen huomiseksi!" sanoi Taavetti, antaen silkin ja sormuksen Marille. Itse hän lähti ulos astelemaan. Oli lämmin kesä-ilta. Hän astui pitkin pellon pientaretta joelle päin.
"No kyllä me kirvestyötä teemme niin aimollista ett'ei se siitä parane". "No lähde pois sitten minun kanssani. Kirvesmiehiä etelässä tarvitaan. Täällä vaan saat eläke-juttuja niskoillesi, ha, ha, ha". "Tst! Tuo maisteri tulee meidän takanamme". Pellon veräjälle oli päästy. Kokka meni sivutse. Miehet tervehtivät nykäisten lakkiansa, aivan kuin vetääkseen lakit paremmin päähänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät