Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Jos tietäisi ne muutokset, jotka ovat saattaneet pellon yhden omistajan kädestä toisen käteen, ja niiden ihmisten elämänvaiheet ja tunteet, jotka ovat sitä viljelleet, niin se olisi ihmiskunnan historia: samoin kuin pellon geologillinen muodostus, jos se olisi tutkittu syvälle aina maan keskukseen asti, toisi maanpallon historian ilmi.
Pellon tekeminen sellaiseen maaperään ei ole kiitollista työtä, mutta vaivalloista se on; senpätakia jokaisen, joka on nähnyt millaisen työn suomalaiset vuosisatojen kuluessa ovat saaneet suoritetuksi, täytyy ihmetellä sitä kestävyyttä ja voimaa, jota he ovat osoittaneet, kun ajattelee, että kaikki nämä tuhannet tynnyrinalat peltoa, jonka he ovat raivanneet, ovat ennen olleet täynnä tavattoman suuria kiviä, jotka nyt on kasattu kokoihin muureiksi ja raunioiksi.
Luonto nukkuu hervottomasti, ei liikahda, ei käännähdä, ei hiiskahduksellakaan ilmoita itsestään. Aamulla käy sitten raitis, tasainen tuuli. Säännöllisesti nuokkuvat puiden latvat, pellon vilja taipuu rauhallisesti, laineet loiskivat hyvässä järjestyksessä, ja luonnon kasvoilla on totinen, kylmähkö ilme.
Ainoastaan silloin kai minun täytyy mennä, jos ystäväni minua välttämättömästi vaatii mukaan. Ystäväni lienee antanut saman lupauksen kuin minäkin, sillä emme olleet koko viikolla yhtään kertaa ulkona. Me olimme käyneet joka päivä marjassa rouviemme kanssa, olimme tehneet kahviretkiä pellon aidan taa, istuneet huvimajassa ja lukeneet heille ääneen.
Sama se, missä työmme ja tehtävämme on, kuljemmeko pellon perkaajina työmiesten riveissä tai hengen vainioilla hyvää siementä kylvämässä, kunhan kaikki olemme uskollisia viimeiseen asti!»
Sinikaunokki. Kysytte miks' elokaunikki Kasvoi pellon leipäviljahan, Kyntömies vaikk' ei ois tahtonut? Taivassinellään se muistuttaa, Että on maan päällä muutakin Taivahista, pyhää, ihanaa Paljon muutakin kuin leipä vaan. Niittypuro. Näin moititaan: voi kuink' on murheinen Ja synkän musta niittypuron juoksu, Vaikk' onkin niityn metsä lehväinen Ja partahilla kukkain tuhat tuoksu.
Se vie pellon nurkkaukseen, jossa se vähän laajeten kulkee riihen ja pajan välistä, jotka vain sen salaperäisyyttä lisäävät. Sillä ne ovat talon haltiain asunnoita nuo, riihi ja paja, ja niiden kohdalle saakka uskaltavat metsänkin väet taloa lähestyä. Siinä käy kettu kiertelemässä, siitä pyörähtää jänis takaisin, niiden ympärillä asustaa pelto-pyyparvi ja heidän vainoojansa valkea talvikko.
Aseetta käs' ja olkapää, Vapaana hän nyt hengittää; Ei sirpit nyt saa heilahtaa, Vaikk' elonjuhla kohta saa. Vaan vihdoin juhlahetki on, Hän kutsuu lapset, puolison, Ja hurskain mielin, heltyen Vaeltaa päivän leikkuullen. Ja riemusilmin näkee hän Työjoukon aina kerttyvän Ja oudon, tutun astuvan Samaisen pellon viljahan,
Toisilla sanoilla kuuluu edellinen sanalasku näin: Silloin on tuuma tuonnempana, kun on toisessa talossa, väki väljässä tilassa, kun on toisen hartioissa. Sillä akka voittaa, kun puolen puuta taittaa. Miesten pilkkasanat, akkojen johonkuhun miesten työhön ruvettua. Silmä siistillä elääpi, vatsa vadin kantimilla, pere pellon antimilla.
Ajatuksissani näin jo oman peltomme täydessä tähkässä, näinpä myöskin kuhilaita, kuvailinpa mielessäni katon täyden leipävartaita, päätin oman pellon viljavimmaksi, oman lieden lämpimimmäksi paikaksi maailmassa ja minä siunasin äitini viisautta ja maata, joka pelloksemme oli tuleva.
Päivän Sana
Muut Etsivät