United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun Mai näki Eugenin, rauhoittui hän. heti. Hän ojensi kätensä Eugenia kohti ja huusi. "Isä isä!" "Mitä nyt, rakas, armas lapseni?" kuiskasi Eugen ja sulki värisevän tytön syliinsä, "sano isälle, mikä sinun on pelkäätkö jotain voitko pahoin, sano, lapseni?" "Missä Julia on?" kuiskasi Mai, katsellen pelokkaasti ympärilleen. "Tahdotko, että hän tulee luoksesi?"
RIZZIO. Minä pyydän, antakaa minun nyt mennä! KUNINGATAR. Pelkäätkö kuningasta, vihollistasi? RIZZIO. En! KUNINGATAR. Aatelistoako! RIZZIO. En pelkää aatelistoa! KUNINGATAR. Ah, minä ymmärrän, koko julkista mielipidettä Europassa. Vaan tiedäthän sinä, Rizzio, että minua huvittaa kiusata sitä. RIZZIO. En pelkää maailmassa ketäkään paitsi KUNINGATAR. Paitsi? sano se suoraan! RIZZIO. Teitä itseänne!
Tämä astui herransa eteen ja pyysi häntä vielä lykkäämään matkansa muutamaksi aikaa, koska paljon susia oli näkynyt niillä seuduin pakkasen aikana, vaan hänen isäntänsä pysyi kuitenkin lujasti sanotussaan ja huusi vihastuneena: "Pelkäätkö sinä? Jää silloin kotiin, sillä minä en voi kärsiä ihmisiä, jotka ovat pelkureita." "Herra, olkoon sitten niinkuin tahdotte", vastasi renki.
"Miksi vetäydyt minua pakoon?" kysyi hän hetken äänettömyyden perästä, "pelkäätkö minua?" Kolibri kyyristyi alas kuin kissa ja tirkisteli häneen sivultapäin. "Minäkö? en!" "Sinä et saa olla niin huimapäinen", jatkoi luutnantti isällisellä äänellä. "Tottahan muistanet eilistä lupaustasi?"
LINDH. Minun täytyy vielä miettiä tätä asiaa. Soitan teille hetken kuluttua uusien määräyksien antamista varten. POLIISIMESTARI. Olen käskettävänänne, herra kuvernööri. Menee. LINDH. Selailee papereitaan, nousee ja kävelee, istuu taas. ROUVA LINDH tulee. ROUVA LINDH. Mitä luulet? Pelkäätkö, että vastaus ehkä voi olla kieltävä? LINDH. Kuinkas minä voisin sen tietää?
Oho, mikä sinulle, oiva Omarini, tuli, sanoi Feliks ja koetti sitä mairitellen rauhoittaa. Pelkäätkö koiran haukkumista? Ole huoletta, olenhan luonasi! Hevonen näkyi ymmärtävän häntä ja rupesi tavalliseen juoksuun. Vaan kun muutaman minuutin jälkeen outo ulvominen taas aivan lähellä kuului, nousi se pystyyn ja rupesi uudestaan täyttä laukkaa juoksemaan.
"Pelkäätkö, poika", huusi vanha sotamies työntäessään painetin viholliseen. "Tee niinkuin minäkin, niin kyllä siinä pian leikkiin totut". "Minä en pelkää", vastasi Kyösti miehevästi, "sen saatte nähdä!" Sanasta hän heti ryhtyi tekoon ja järjestyksettä iski ympärilleen vuoroin tukilla ja painetilla, että vihollisia kaatui joka taholle.
Ei kukaan ole kotona koko suuressa huoneistossa, ei koko käytävässä. Ei kukaan meistä juoruaisi ei kukaan. Tuletko? En tule? Mikset? Pelkäätkö? Pelkään. Ihmiset eivät ymmärtäisi meidän tekoamme. Siksi ihmiset ovat liian typerät! Tahi ehkä me olemme väärässä? Väärässä! Siksikö että meillä kerrankin on yksi elävä tunne, yksi oikea tunne. Vaan ei Jumalan sääntöjen mukaan oikea. Siinä sitä ollaan.
Puoli Lukne-taloa on parhaimman talon vertainen koko seudussa... Pelkäätkö häntä, Niilo? Tartu kiinni vaan, sinä Aamund, sinä otit aina isomman vaskirahan ennen!" Aamund ei tarvinnut monta sellaista sanaa. Hän astui askeleen tyttöä kohti, ja hänen kasvonsa hohtivat, sillä hän tiesi olevansa voimallisempi. Mutta samassa Niilo astui väliin ja eroitti heidät toisistaan.
Isä pitää niin paljon sinusta, ja niin tekevät kaikki muutkin. Jäätkö sinä kotiisi, kysyi hän. En tiedä, kyllä kait jään. Silloin minä en tahdo tulla teille. Torger istui ihan hämillänsä. Pelkäätkö minua, Kari? kysyi hän. Ja minä, joka toivon sinulle niin hyvää minä, joka pidän sinusta niin paljon. Sinun tähtesi tulin minä nyt kotiin. Kari ei vastannut.